Telia Yhteisö
peruuta
Näytä tulokset kohteelle 
Hae sen sijaan kohdetta 
Tarkoititko: 

Axel Laine.jpg

 

Kun kokenut purjehtijakolmikko joutui merihätään ja ohjauskelvoton vene heittelehti vellovien vesimassojen armoilla, ratkaisu syntyi vaistonvaraisesti. Sitten saattoi vain odottaa ja olla putoamatta aaltoihin.


Heinäkuinen ilta kesällä 2020 on kääntymässä yöksi, kolmen kaveruksen matkapurjevene ylittää Porkkalanselkää navakassa sivumyötäisessä. Takana on huoleton ja hauska viikko veneillen Turun saaristossa – nuorten miesten ensimmäinen yhteinen lomareissu omalla veneellä purjehtien. Reissun viimeinen legi vie Hangosta kohti kotisatamaa Espoon Nuottaniemeen.

 

Vaikka purjehduskeli on odotetusti haastava, tunnelma on rento ja avomerikelpoinen Sylvester 2 kulkee kuin unelma. Lukiolaiset Axel Laine, Lucas Hoviniemi ja Hannu Kario ovat nuoresta iästään huolimatta kokeneita purjehtijoita Espoon Pursiseurasta.

 

Pian taivaalle kerääntyy tummia pilviä ja tuuli yltyy vaarallisiin lukemiin.

 

”Yhtäkkiä menetämme ohjauksen täysin”


”Selän ulommalla väylällä, ensimmäisten reunamerkkien kohdalla se tapahtui. Yhtäkkiä, vain sekunneissa, menetimme ohjauksen täysin. Kun vilkaisimme ahteriin, näimme, kuinka peräsinlapa kelluu aallokossa rikkoutuneena. Isokokoinenkaan peräsin ei ollut kestänyt tuulen voimaa ja vellovien vesimassojen painetta”, Axel Laine kertoo.

Lähellä ei ole kareja, mutta kovat puuskat työntävät venettä kohti pohjoista ja matalikkoa. Kolmikko on monien purjehduskilpailuiden karaisema, mutta tällaista he eivät vielä koskaan ole kokeneet. Ottaako Sylvester 2 pohjakosketuksen? Se ohittaa matalikon ohi ja pahin on vältetty. Pohjakosketuksen vaaraa ei enää ole.

 

Mutta kun myrskyinen tuuli puhaltaa 15–20 metriä sekunnissa ja vene heittelehtii ohjauskelvottomana 2,5-metrisillä aalloilla, miehistön joutuminen veden varaan on todellinen riski.

 

Axel miettii kuumeisesti, olisiko varaperäsimen kyhääminen mahdollista? Idea hylätään heti toteutuskelvottomana. Luonnonvoimat riepottelevat venettä. Jäljellä on enää yksi keino: pyytää apua. Päätös syntyy vaistonvaraisesti.

”Tyrskyt heittelevät alusta puolelta toiselle”


”Laskimme purjeet ja ystäväni Hannu soitti hätäkutsun. Mieli rauhoittui. Tiesimme, että apua on tulossa. Sitä odottaessa keskityimme pitämään istuinkaukalon laidoista kiinni ja välttämään veteen joutumisen”, Axel kertoo.

 

Kaunein keskikesä tuntuu juuri silloin kaukaiselta. Sataa rankasti ja huono olo velloo vatsanpohjassa. Mieli on harmaa.

 

”Harmitti ja nolottikin: kuinka me kilpaakin purjehtineet olimme joutuneet tällaiseen tilanteeseen”, Axel kuvailee.

Merivartiosto saapuu puolessa tunnissa. Kovan aallokon vuoksi pelastajat eivät kyenneet ajamaan onnettomuusveneen kylkeen, vaan he joutuvat heittämään merihätään joutuneille hinausköyden. Kolmikko on nyt pelastettu. Mutta loppumatka köyden päässä on yllättävän kova. Pelastajat pitävät poikiin puhelinyhteyttä ja kertovat, että Sylvester 2 hinataan kotisataman sijaan Inkoon kalasatamaan.

 

”Hinaus oli melkoista kyytiä, tyrskyt heittelivät alusta puolelta toiselle. Kun saavuimme saarten suojaan, pääsimme merivartioston pelastusaluksen kylkeen ja loppumatka taittui tasaisemmin”, Axel kertoo.

 

”Oma osaaminen ei olekaan kaikki kaikessa”

 

Kun nuoret veneilijät vihdoin astuivat kuivalle maalle, tunne on helpottunut.

 

”Vanhemmat olivat meitä vastassa. Huoli oli tietysti ollut kova. Tavoitimme heidät onneksi jo mereltä ja saimme kerrottua, että meillä ei ole välitöntä hätää ja apua on tulossa.”

 

Axel sanoo, että hänelle ei jäänyt onnettomuudesta pelkoja.

 

”Luotimme vahvasti siihen, että saamme apua. Mutta ilman hyviä radioyhteyksiä tapahtumat olisivat voineet saada ihan toisenlaisen käänteen”, Axel pohtii.

 

Onnettomuus opetti, että erityisesti varusteiden kuntotarkastukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

 

”Nykyään purjehdimme Sylvester 2:lla yhdessä kuten ennenkin – yhtä kokemusta rikkaampina ja viisaampina. Nyt vasta ymmärtää, että oma osaaminen ei olekaan kaikki kaikessa. Vesillä voi sattua mitä vain ja luottovenekin pahassa paikassa pettää.”

 

 

Katso Merivartioston autenttista videokuvaa Sylvester 2:n hinauksesta.

 

 

Teksti: Annika Holmsten

Kuvat: Axel Laine

 

--

 

Lue myös:

Telian toimitus
Telialainen
Telialainen

Jaa artikkeli

https://yhteiso.telia.fi/t5/5G-artikkelit-ja-uutiset/Kun-kotimatkasta-tuli-kamppailu-luonnonvoimia-vastaan/ba-p/231833
Linkki kopioitu
10 kommenttia 👇
SINAD
Konkari ☆

Miten tää juttu liityy 5G:hen? Sehän ei merellä toimi - kuten ei muutkaan mobiilinetit, korkeintaan satelliittiyhteydet. Todellisen merimiehen erottaa kuitenkin siitä, että hän pärjää myös ilman mitään nykyaikaista tekniikkaa. Tällöin yhteydetkin hoidetaan käytännössä radioamatöörien kautta, kuten Tapio Lehtisen tapauksessa. Jopa vapaa-ajan veneilyyn suuntautuva koulutus lähtee kuitenkin siitä olettamasta että kaikki nykytekniikka pettää ja venettä tulee osata navigoida perinteisin menetelmin: kartta, kompassi, maisemat ja tähdet.

AaTanja
Moderaattori
Moderaattori

Näinhän se on, että todellisen merimiehen taidot pohjaa muuhun kuin tietoliikenneyhteyksiin. Niistä kuitenkin on huomattava hyöty ja turva nykyään, ja toki niitä kannattaa hyödyntää siinä määrin mitä avomerellä on siihen mahdollisuus💦

AsiakasY
Vakiokalustoa ☆☆

En ymmärrä mitään merenkäynnistä, vaikka meren lähellä asunkin. Mutta jos nuo teinit ovat kokeneita merenkyntäjiä, niin olettaisin että heillä oli kunnon meri-vhf käytössä, eikä kännykkä. Joten mikä on jutun pointti. Jutulla ei pitäisi olla mitään tekemistä 5G:n kanssa. Jos taas teineillä ei ole käytössä meri-vhf laitetta, niin huh huh... On aikamoista venäläistä rulettia kohtalon kanssa.

Merja_J
Moderaattori
Moderaattori

@AsiakasY Hätäkutsu soitettiin vhf-yhteydellä. Jutun ja koko artikkelisarjan pointti on herättää ajatuksia yhteyksien merkityksestä eri elämäntilanteissa teknologiasta riippumatta. Näillekin pojille niistä oli todellinen hyöty, vaikka kokenut purjehtijakolmikko olikin kyseessä.

SINAD
Konkari ☆

Meri VHF:n kantama on tyypillisesti vain 5...20 mailia. Jossain avomerellä jos tuon alueen sisällä ei satu olemaan toista alusta joka voisi välittää sanomaa eteenpäin niin jäljelle jäävät ainoastaan satelliittiyhteydet tai jos sekään ei toimi niin ainoaksi jää HF alueen radioamatööriliikenne, joka on erikseen luvanvaraista. Se on kuitenkin ainoa jolla voidaan ilman satellitttien apua saada tuhansienkin kilometrien yhteyksiä, ei kuitenkaan usein suoraan haluttuun paikkaan vaan sinne mihin ilmakehän muodostama skippi sattuu laskeutumaan.

 

Kun seuraava rajumpi aurinkomyrsky sattuu niin se tulee kaatamaan etenkin langattomat yhteydet kuten matkapuhelinverkot ja myös satelliittipohjaisen tiedonsiirron. Satelliittien tapauksessa tuho voi olla jopa peruuttamatonta eikä ole nopeasti korjattavissa jos satelliitteja joudutaan kokonaan uusimaan. Tässä kohtaa radioamatööriyhteydet palautuvat langattomista yhteyksistä todennäköisesti ensimmäisinä, käytännössä heti kun radioamatööri saa järjestettyä jostain asemalleen virtaa - ja kunhan aseman antennit olivat maadoitettuna myrskyn aikaan ja sitä kautta pahimmilta laitetuhoilta on vältytty.

 

Edellisen kerran tällainen rajumpi aurinkomyrsky sattui vuonna 1859 ja sytytti mm. sen aikaisia lennätinasemia palamaan. Nykyajan puolijohdetekniikka ja langattomat yhteydet tuhoutuvat vieläkin herkemmin, tosin aurinkomyrskyssä kaatuvat jopa sähkönsiirron kantaverkot. Yhteiskunnallisella tasolla tällaiseen ei ole ymmärretty varautua oikeastaan mitenkään - vaan täsin päinvastoin: jopa kriittnen viranomaisliikenne perustuu nykyään isolta osin langattomiin yhteyksiin. Tietoliikenneyhteyksien suhteen ainoa joka voi selvitä aurinkomyrskystä jopa täysin katkotta on valokuitu, mutta sekin vain sillä edellytyksellä että linkin molempiin päihin saadaan jostain sähköä.

samivdsl
Vakiokalustoa

@SINAD 

Itsekkin aurinkomyrskyn tuloa ja seurauksia miettinyt. Vasta YLE uutisoi, kuinka Suomessa pitäisi kantaverkon sellaisia teoriassa kestää. 

 

Selvää kyllä on, että jo pienempikin aurinkomyrsky tulee langattomat yhteydet sekoittamaan ja tukiasemien pään komponentteja särkemään. Voimakkaammassa voi olla vaarana, jo että kaapeleita syttyy palamaan ja ainakin 400V verkko on suuressa vaarassa ja kantaverkon ohjauskomponentit. Lisäksi mainitsemasi kaikki herkät puolijohdekomponentteja käyttävät laitteet todennäköisesti särkyvät. 

 

Kun se aurinkomyrsky koittaa niin varmaan sen jälkeen niihin osataan varautua. Toki on nytkin monessa paikassa Elektromagneettisen säteilyn suojausta, joka mielestäni auttaa suojaamaan myös aurinkomyrskyiltä. Uskoisin, että yhteyskunta selviytyisi varsin nopeasti vielä nykyäänkin isommasta aurinkomyrskystä, ainakin Suomessa. Kaupungeissa on suurin ongelma, saada pitkälle automatisoitua vesi ja lämpö verkkoja käsin ajettua. Pankkitiedot, pörssitiedot, jne. todennäköisesti säilyvät EMP tiloissa olevilla palvelimilla tai varmuuskopioissa.

 

Paras olisi varautua riittävän mekaanisilla varajärjestelmillä, langattomat tekniikat vain tukemaan ja mahdollistamaan yhteyksiä siellä missä ei kiinteät ole vaihtoehto. Hyvä konsti olisi myös perustaa yhteydet poikki päivä, jolloin olisi muutaman tunnin yhdellä alueella kerrallaan sähköt ja tietoliikenne yhteydet poikki, auttaisi kansalaisia varautumaan poikkeusoloihin. Nykymalli, jossa halutaan kaiken toimivan aina, ei ole taloudellisesti kannattava, sekä jäämme entistä haavoittuvammaksi erillaisille poikkeusoloille. Joten sähkökatkoja vaan joka kolkkaan niin osataan varautua ja tulee testattua varajärjestelmiä tositoimissa. Joku vuosi sitten kantaverkossakin oli testi, jossa testattiin, miten hyvin suurhäiriöstä voi palautua -> testi epäonnistui, sähköt piti manuaalisesti palauttaa fyysisesti paikanpäältä.

SINAD
Konkari ☆

Mobiiliverkkojen tukiasemien radiopuolen ajoitukset ovat ainakin perinteisesti oleet GPS-satelliiteista saatavaan tarkkaan aikasynkkaan tahdistettuja. On hyvin todennäköistä että pahempi aurinkomyrsky kaataa GPS järjestelmän ja rikkoo ainakin osan satelliiteista. Tällöin kellosynkka saatetaan menettää ja kaikki satelliittinavigointi sekä GPS-pohjaiset aikasynkat pysyvästi poissa pelistä kunnes GPS ja vastaavat järjestelmät saadaan takaisin pystyyn. Lentokoneissa tämä on osattu ottaa huomioon ja tietääkseni niissä on oltava jokin muukin/varajärjestelmä kuin pelkkä satelliittinavigointi. Ainakin korkeus- ja nopeusmittarit on erikseen mutta en tiedä miten paikannus sitten... Laivapuolesta en ole varma.

 

Eli pelkästään tällaisella pienellä detaililla kuin satelliittinavigointi on valtava merkitys nyky-yhteiskunnassa. Mobiiliverkkojen lisäksi lukuisat muutkin järjestelmät on synkattu niihin. Toki esim. mobiiliverkon tukiasemien kelloja on mahdollista synkata myös kuidun yli PTP-protokollalla, mutta tässäkin tapauksessa se PTP pitää ajaa joltakin aikapalvelimelta joka taas synkataan GPS:ään, ellei sitten operaattori ole sijoittanut noin 50 tonnia maksaviin atomikelloihin (ja mitenkähän aurinkomyrsky vaikuttaa niihin?) Pelkällä NTP:llä ei saa läheskään riittävän tarkkaa aikaa monille järjestelmille.

 

Myös eri maiden sähköverkkojen vaihesynkka on tehty jotenkin, mutta en osaa sanoa onko käytetty GPS:ää. Periaatteessa se olisi erinomainen aikalähde siihenkin tarkoitukseen. Jos sähköverkot putoaa pois keskinäisestä synkasta, ei eri maiden välistä tehonsiirtoa voida enää tehdä ja siitä voi seurata todella laajoja sähkökatkoja. HVDC tasavirtakantaverkot on toki immuuneja mutta eivät kai kovin yleisiä.

samivdsl
Vakiokalustoa

@SINADOlikin uutta tietoa, että mobiiliverkko nojaa GPS:ään.

 

Muistaakseni kolmioihin perustuvaa paikannusta on käytetty jo kauan ja vieläkin osa järjestelmistä niihin pohjautuu, jokukin järjestelmä perustui, maanpäällä oleviin lähettimiin ja niiden avulla sijainti määritettiin.

 

Sähköverkossa vaiheiden synkronointi tehdään yleensä, mittaamalla yhdistettävien vaiheiden eroa, ei niissä yleensä ole mitään hienoja kelloja käytössä. Olen ollut näkemässä, kun eräskin kilpaili automatiikkaa vastaan verkkojen synkronoinnissa, no parisekunttia oli hitaampi käsin säätämään kuin automatiikka. Taitaa yleensä maidenvälisissä verkoissa jännitteet olla aina päällä ja vain virtaa säädetään, näin ollen pystyy jokainen maa tukemaan toistaan, jos esim. joku käynnistää ison sähkömoottorin.

 

Jännityksellä odotetaan aurinkomyrskyä ja sen seurauksia.

SINAD
Konkari ☆

Mobiiliverkoista ainakin 2G tarvitsee erittäin tarkat ajatukset koska se on TDMA. Eli tukarit synkataan / synkattiin käytännössä GPS:ään, en tiedä joko synkka tulee nykyään kuidun kautta. 2G:n osalta puhelimissa oli yleensä 13 MHz VCTCXO, joka taas synkataan tukiaseman kelloon. Siitä syntesoidaan käyetttyjen radiokanavien taajuudet ja TDMA ajoitukset. Eli kaikki verkon osapuolet ovat todella tarkasti synkassa. Lisäksi lähetintä ohjattaessa otetaan myös etäisyys tukiasemaan huomioon (timing alignment) ja lähetetään siten että tukiaeman vastaanottimelle saapuu eri slotit oikein ajoitettuina vaikka ne tulee eri puhelimista. Noi on tosi tuttuja kun olin kehittämässä aikoinaan. 3G ja sitä uudemmat ei ole yhtä tuttuja, siellä on voinut asiat muuttua ja muutenkin WCDMA/LTE/5G ovat tekniikkana erilaisia, en osaa sanoa ovatko yhtä aikakriittisiä.

 

Sähköverkkopuolelle olen kehittänyt erästä laitteistoa joka otti sisään IRIG-B aikasynkkaa. Se oli kuulema käytössä jossain voimaloissa. Siitä ajattelin että voisiko olla että käyttävät sitä verkonkin synkkaan, mutta hyvä tietää ettei.

AsiakasY
Vakiokalustoa ☆☆

Aikoinaan tekussa tai siis AMK:ssa sähkötekniikkaa tuli opiskeltua ja labrassa synkattiin pieni voimalaitos valtakunnanverkkoon eri menetelmillä. Ei se käsin tapahtuva synkkaus nyt mikään vaikea ollut, tosin väärään aikaan tehtynä poltti sulakkeet. Pohjoismaissa verkot ovat synkattu samaan tahtiin ja erikoisjärjestelyille ei ole tarvetta. Itäisessä naapurissa verkko on pyörii eri tahdissa ja sen vuoksi idässä on tasavirtalinkki maiden välillä.