Viikon elokuvauutuuksina ovat tällä kertaa 1900-luvun taitteen "sähkösotaan" pureutuva historiallinen draama The Current War, sekä legendaarisen laulajan Judy Garlandin rakettimaisesta noususta tähteyteen kertova Judy. Molemmat elokuvat löydät Telia TV vuokraamosta.
The Current War
Historiallinen draama
108 min
K12
Alfonso Gomez-Rejonin ohjaama ja Michael Mitnickin käsikirjoittama The Current War kertoo 1900-luvun vaihteessa Yhdysvalloissa käydystä ”sähkösodasta”, jossa olivat vastakkain tasavirran käyttöä ajanut Thomas Edison ja vaihtovirran puolestapuhuja George Westinghouse, joka saa apua toiselta legendaariselta sähköpioneerilta Nikola Teslalta.
Sähkön tarinasta kertovan historiallisen draaman oli tarkoitus ilmestyä jo pari vuotta sitten. Julkaisua kuitenkin lykättiin Harvey Weinstein -skandaalin jälkimainingeissa ja näin ollen elokuva sai lopulta ensi-iltansa vasta viime vuoden syksyllä.
Elokuvassa Edison on jo luonut mainetta nerokkaana keksijänä, mutta rahoituksesta on pulaa. Aiemmilla keksinnöillään omaisuuden luonut Westinghouse puolestaan kohtaa pulmia hengenvaarallisena pidetyn vastavirran kanssa. Molempien tähtäimessä on Chicagossa järjestettävän maailmannäyttelyn valaiseminen ja 30 miljoonan silmäparin saaminen omalle sähkönjakelujärjestelmälleen.
Edisonin roolissa nähdään aina erinomainen Benedict Cumberbatch, jolle Westinghousea esittävä Michael Shannon ei kuitenkaan häviä pätkääkään. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Nicholas Hoult Nikola Teslana, Katherine Waterston Westinghousen vaimona Margueritena ja Tom Holland Edisonin henkilökohtaisena avustajana ja sihteerinä.
Elokuva on visuaalisesti erittäin näyttävä ja sen kohtaukset usein synkkiä, aivan kuin alleviivatakseen sähkön puuttumista maailmasta. Sähkösota ja sähkön syntytarina on aiheena erinomainen ja elokuvan komeat lavasteet ja puvustus onnistuvat luomaan aidonoloisen ajankuvan, jonka pariin on helppo uppoutua.
Vaikka elokuva ottaakin tiettyjä vapauksia historiallisten faktojen suhteen, The Current War sopii erinomaisesti historiasta ja teknologiasta – erityisesti Edisonista ja sähkönjakelujärjestelmän keksimisestä – kiinnostuneille.
Judy
Ikäraja: 12
Genre: draama, elämänkerta
Kesto: 118 minuuttia
Reneé Zellweger muuntuu ilmiömäisesti ja naispääosa-Oscarin arvoisesti 1900-luvun alkupuoliskon näyttelijä-laulaja Judy Garlandiksi. Judy on varmasti Zellwegerin tähänastisen uran suurin saavutus ja taidonnäyte. Hatunnoston arvoinen suoritus Zellwegeriltä on erityisesti elokuvan musiikillinen osuus. Valkokankaalle on kaiken kaikkiaan haastavaa saada taltioitua alkuperäisen artistin tuntuma ja ote, mutta Zellweger on saanut niin viihdyttävyyden kuin uskottavuudekin taltioiutua Garlandin hahmoon. Se, että elokuvassa ei ole lähdetty pelaamaan alkuperäisten äänitallenteiden kanssa, on rohkea, mutta mielestäni hyvä päätös.
Judy Garland oli aikansa lapsitähti, jonka ura alkoi jo parivuotiaana 1920-luvun lopulla kahden isosiskonsa kanssa. Tyttöjen vanhemmat olivat vaudeville-esiintyjiä, ja lapset kasvoivat enemmän tai vähemmän elokuvastudioiden katveessa. Tämä elämänkertaelokuva painottuu Garlandin myöhempiin aikoihin ja erityisesti vuoden 1969 konserttimatkaan Lontooseen, jossa hän esiintyi Talk Of The Town -yökerhossa viiden viikon ajan. Elokuvassa palataan Garlandin muistoissa tiuhaan hänen armottomaan lapsuuteen ja nuoruuteen kameroiden eteen ja lavasteisiin, kun hänestä imettiin pienestä tytöstä lähtien kaikki irti elokuvateollisuuden hyväksi.
Armoton 20-30-luvun Hollywoodin elokuvabisnes näyttää raadollisuutensa, kun tyttöä hyvin nuoresta pitäen johdettiin päihderiippuvuuden tielle. Judy sai aamuisin piristeitä ja illalla nukahtamislääkkeitä, eikä hän hädin tuskin koskaan saanut nukutuksi täysiä yöunia pitkien kuvauspäivien vuoksi. Lasten oikeuksista, ihmisoikeuksista, työehtojen noudattamisesta tai ylipäänsä niiden olemassaolosta työntekijän eduksi ei juuri puhuttu vielä tuohon aikaan. Nuori Judy oli alistettu ohjaajien ja muiden filmiteollisuuden mahtihahmojen tahtoon, ja jos tyttö koskaan yritti pitää puoliaan esimerkiksi vaatimalla saada pitää sovitut tauot, päätyi hän lopulta pyytämään ja anelemaan anteeksi.
Viihdeteollisuuden rattaat nakersivat Judy Garlandia koko tämän elämän ajan, ja yksi kuvaavimpia kohtauksia elokuvassa onkin se, kun Lontoon kiertueen päätyttyä hänelle tarjotaan kakkukahvit. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa hoikan ulkomuodon vuoksi tiukalle dieetille pakotettu Garland ei ollut saanut kakkua syödäkseen, vaikka kuvauksissa olikin päässyt näyttelemään syntymäpäiväänsä kakun äärellä, mutta se ja kaikki muu oli kulissielämää sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt Lontoossa yli 45-vuotiaana hän sai kokea jotain niin vapauttavaa kuin kakun syömisen ja aidon elämän aidot pienet hetket sellaisenaan. Kukaan ei kieltänyt, käskenyt tai estänyt.
Elokuvan sanotaan olevan siloiteltu versio Judyn todellisesta elämästä, joka päättyi pian Lontoon kiertueen jälkeen huumeiden yliannostukseen. Elokuva ja sen ohjaaja Rupert Goold näyttävät koskettavasti Judy Garlandin tarinan niin artistina, äitinä, sekakäyttäjänä kuin epäonnisena rakastajana ja puolisona, mutta toisaalta myöskin herkkänä tavallisuuteen pyrkivänä ihmisenä, jolle perhe ja lapset olivat kaikki kaikessa, mutta jolle olosuhteiden pakosta ei ollut mahdollisuutta tavallisuuteen. Tässä maailmanajassa osaa itse arvostaa elokuvan katsottua tavallisuutta entistä enemmän.
Lue myös näistä elokuvista:
- Leffavuokraamon vinkit: uudet elämänkertaelokuvat
- Viikonlopun leffatärpit: Spider-Man: Into the Spider-Verse ja Juice
- Viikonlopun leffatärpit: The Beach Bum & Rocketman