Kaupallinen yhteistyö Telia Finland Oyj
Pakettien availu on aina kivaa, mutta miksi kaikki vekottimet pakataan nykyään sellaisiin älypähkinöihin, että lyhyillä hermoilla varustettu keski-ikäinen ukkihenkilö tahtoisi hakea talon suurimman lekan ja naapurin moottorisahan avuksi?
Se oli nyt kuitenkin ollut hieman ylimitoitettua, mutta kun tavoite oli saada pakkaus auki ilman sitä uhkaavaa palasiksi repimistä, oli haastetta kivasti ilmassa.
Kohtuullista suuremman näpräämisen perästä pakkaus suostui antautumaan ja sieltä löytyi iloisen limen väriset (onhan lime väri, onhan?), eli vihreänkeltaiset luujohdekuulokket, latausjohto, joku lippulappu tuskaisen pienellä tekstillä, mutta ei lataus-, eli virtalaitetta. Onneksi niitä on kertynyt nurkkiin, niin ei tarvitse kauppaan lähteä.
Paketista huolimatta sieltä löytynyt vekotin oli suorastaan hämmentävän pieni. Tuon kokoisella vekottimella treeniksellä ei nouse katu-uskottavuus montaakaan pykälää, mutta luvattu vedenkesto on iso plussa, kun hikoilun ei pitäisi laitteisiin vaikuttaa, toisin kuin perinteisiin kuulokkeisiin voi vaikuttaa.
Luujohdekuulokkeet saivat kyllä melkolailla heti uusnimen luulokkeet.
Niissähän on ideana, että ääni välitetään korviin kallonluita pitkin, erotuksena ns normaaleihin kuulokkeisiin, jossa korvaan, tai sen päälle tulee kaiutinelementti. Luulokkeissa korva jää avoimeksi ympäristön äänille, joka joissain tilanteissa voi olla varsin hyväkin asia. Itse kun käytän arjessani kuulolaitteita, on tämä varsin miellyttävä vaihtoehto kuulokekäytölle.
Ensiksi huomaan, että Suunto ei ole tehnyt vekottimelle appia, jossa sitä voisi säätää. Tässä on puolensa ja puolensa, etenkin kun johtuvista äänistä jää väkisinkin ylin diskantti uupumaan ja basso korostuu joissakin materiaaleissa jopa turhan paljon, niin niitä olisi ollut kiva vähän säätää mieleisikseen.
Seuraavaksi huomaan, että vekottimesta lähtee ääntä suorastaan kuurouttavalla teholla, eli ns normaalikuuloisten sietää varoa, ettei pidemmästä musiikkinautinnosta seuraa ongelmia ylettömien äänenpaineiden takia. Kirjaimellisesti, hieman energisemmällä musiikilla, elementit tuntuvat tärisevän kuin sähköhammasharja ja sivullisetkin saavat kuulla päivän soittolistan. Kohtuullisilla äänenpaineilla korvien alta näkyvät limenväriset luulokkeet herättävät kanssakulkijoissa huomiota, mutta ei vielä uteliaisuuteen asti.
Ärsytystä tulee, että oma pää ja tehtaan käyttämä standardipää eivät ole yhteensopivia, vaan sanka jää irti päästä ja nappaa harmittavasti takinkaulukseen ja päähineeseen, ellei asettele asusteitaan erikseen huolella. Tämä haittaa etenkin kävellessä, sillä takinkaulus tökkii pantaa ja pipo pitää muistaa jättää normaalia ylemmäs. Sama ongelma tuubihuivin kanssa. Ärsytykseen onneksi tottuu äkkiä.
Poiketen monista muista kuulokemalleista nämä Suunnon Sonicit pysyivät sekalaisessa touhussa päässä varsin hyvin, eikä myöskään ns kuulokeväsymystä päässyt syntymään.
Huomioitavaa sitten siitä, että latausjohto ei ole standardi ja mustana katoaa hyvin helposti toisten kaltaistensa johtojen rykelmiin. Omaani etsin kaksiviikkoisen testin aikana useamman kerran.
Tosin luulokkeiden akunkesto riittää useamman elokuvan ja äänikirjojen/tubemusiikinkuuntelun testauksella hyvinkin työpäivän verran. Kymmentä tuntia luvataan akunkestoksi paketissa ja latautuvan tunnissa. Mikä ei ole yhtään huono, kunhan saa pidettyä sen latausjohdon tallessa.
Puhelut yhdistyvät varsin hyvänlaatuisina ja vastapuolella ei ollut sanomista äänenlaadusta.
Paketin kyljessä luvataan vedenkestävyys, sitä ei voitu testata, kun ulkona satoi testijakson aikaan vain lunta. Samoin ei pystynyt testaamaan, miten tuuli käy mikrofoniin puheluissa, sillä oli suorastaan poikkeuksellisen tyynet kelit. Syyskeleissä tämä pääsee sitten tarvittaessa testiin.
Mutta arkikäyttö oli Soniceilla varsin ongelmatonta. Kylille lähtiessä äänikirja kuulumaan ja saattoi poiketa kaupassa ja jutustella tuttujen kanssa ongelmitta. Musiikin kuuntelussa piti jättää akustisempi musiikki väliin ja soittaa soeltä soittolistojensa energisemmästä päästä poppia. Jarren Oxygene esmerkiksi sopi oikein hyvin keväisessä kelissä liikumiseen. Ja mikä parasta, pystyi seuraamaan lähestyviä autoja varsin helposti verrattuna perinteisiin kuulokkeisiin, eikä missanut tuttujen moikkauksia.
