"Flagship killer" - Lippulaivojen tappaja, on nimitys jolla OnePlus tuotteitaan on vaatimattomasti kutsunut ensimmäisestä puhelimestaan OnePlus Onesta alkaen. Itselleni käyttöön eksyyntynyt OnePlus 3 on itse asiassa valmistajan neljäs älypuhelinmalli, mutta mallinumero 3 on sen järjestysnumero valmistajan lippulaivakategoriassa.
Ulkonäkö
Puhelin on saatavissa kahtena eri värivaihtoehtona. Tumma/harmaa Graphite sekä vaalea/kultainen Soft Gold. Itselläni on näistä vaalea versio. Puhelin saapuu nykyisen tyylin mukaisesti yksinkertaisen tyylikkäässä laatikossa, jossa ei ole turhia krumeluureja. Valkoisessa laatikossa on vain valmistajan punainen logo, sekä iso numero 3 kannessa.
Laatikossa ei tule mukana muuta kuin itse puhelin, Dash Charge-yhteensopivat laturi ja USB Type C -johto, sim-korttikelkan irroitustyökalu sekä painettu pikaopas ja turvallisuustietolehdykkä. Normaalista poiketen puhelimeen on jo tehtaalla kiinnitetty näytönsuojakalvo. Se on kylläkin vähän hassu, eikä peitä näyttöä kunnolla reunoihin saakka. Itse poistin mokoman kun en muutenkaan noista kalvoista juuri perusta.
Puhelimen takakuori on jyrsitty yhdestä alumiinipalasta, eli kyseessä on ns. unibody-rakenne jossa ei ole saumoja. Tämä omalta osaltaan tukevoittaa puhelimen rakennetta, ja luuri onkin kädessä todella miellyttävän ja tanakan oloinen. Takakuori on tässä mallissa väriltään vaalean kultainen, ja pinnan teksturointi on samettimaisen pehmeä ja miellyttävän tuntuinen. Reunoilta pyöristetyn muotoilun ansiosta puhelin on mukava pitää kädessä suurehkoista ulkomitoistaan huolimatta, ja helppo nostaa pöydältä. Kuvassa näkyy puhelimen yksi erikoisuuksista, eli äänenvoimakkuuspainikkeen yläpuolella oleva mykistyssäädin. Liukukytkimen avulla puhelimen tilaa voi vaihtaa normaalin, priority only ja äänettömän tilan välillä. Valitettavasti vain tämän kytkimen takia käyttöjärjestelmästä on poistettu Androidin vakio-ominaisuus priority only -tilan automaattiselle ajastukselle.
Tekniikka
OnePlus on hakenut omaa paikkaansa matkapuhelinvalmistajien kentällä pakkaamalla luureihinsa huipputehokkaat sisuskalut ja myymällä niitä keskikastin laitteiden hinnalla. Erottautumista on myös jatkettu tarjoamalla käyttöjärjestelmäpuolella normaalista poikkeavia valintoja. Alkuperäinen One malli oli varustettu suosittuun CyanogenModiin perustuvalla CyanogenOs:llä, ja mallit 2 ja 3 taasen OnePlussan omalla Android-versiolla OxygenOS:llä. OnePlus 3 jatkaa tätä samaa linjaa tarjoamalla neljänsadan euron hintaluokassa markkinoiden kärjessä olevaa suorituskykyä, joiltain osin jopa ohittaen Samsungin, LG:n ja muiden perinteisten valmistajien lippulaivapuhelimet tehoissa.
Kuinka tehokas se sitten on? Laitetaan tärkeimmät speksit sitten näytille:
- Näyttö: 5,5" Full HD OpticAMOLED
- Prosessori: Snapdragon 820 (4-ytiminen 2x2.2 GHz + 2x1.6 GHz)
- Muisti: 6 Gt (LPDDR4)
- Tallennustila: 64 Gt (UFS 2.0)
- Takakamera: 16 MP f2.0 (Sony IMX298, optinen ja elektroninen kuvanvakaaja
- Etukamera: 8 MP f2.0 (Sony IMX179, sama kuin Nexus 5 takakamerassa)
- Muuta: Dual-sim (2x nano), sormenjälkilukija, Dash Charge pikalataus, 3000 mAh akku
Kuten noista tiedoista voi nähdä, ei tästä puhelimesta tule tehot loppumaan aivan lähitulevaisuudessa. Tehokkaat sisuskalut myös huomaa käytännössä. Puhelin ei töki, mieti tai jumita oikeastaan mitään tehdessä, vaan käyttö on jatkuvasti sujuvan vikkelää. Kiitos tästä kuuluu luonnollisesti osaltaan myös Android 6:een perustuvalle OxygenOS käyttöjärjestelmälle, joka tuntuu toimivan vakaasti ja tehokkaasti.
Käyttöjärjestelmä
Käyttöjärjestelmäpuolella omasta mielestäni häiritsevin ongelma oli OnePlussan päätös säätää käyttöjärjestelmän lcd density todella suureksi. Tuo arvo kuvaa siis sitä, minkä kokoisena kaikki piirretään näytölle. Koska puhelimessa on suuri ja tarkka näyttö, päätös käyttää niin suurta lcd densityä, että ruudulle ei mahdu kuin 4 ikonia vierekkäin oli todella erikoinen. Käyttöjärjestelmä tarjoaa kyllä mahdollisuuden pienentää ikoneita pykälän verran, mutta niiden määrää ei saa kuitenkaan muutettua suuremmaksi vaikka tahtoisikin Pari päivää puhelinta tuijoteltuani jouduinkin tekemään pienen säädön usb debugging -tilassa puhelimelle ja muokkaamaan lcd densityä pienemmälle. Alla kuvankaappaus käyttöjärjestelmästä ennen ja jälkeen. Vasemmalla oletustila paketista otettaessa ja oikealla tiputetulla lcd densityllä ja ikonit muutettuna pienempään kokoon. Pienemmällä densityllä käyttöjärjestelmä ottaa automaattisesti tiheämmän ikonirasteri käyttöön. Makuasia kai se on kummasta tykkää enemmän..
Muutoin OxygenOS tarjoaa sujuvan käyttökokemuksen Android 6:n tärkeimmillä ominaisuuksilla. Outona ominaisuuten mainittakoon se, että yläreunan Google-palkin tilaa ei saa muuhun käyttöön vaikka palkin poistaisi. Siellä on aina joko palkki tai sitten tyhjä tila mitä ei voi hyödyntää....
Puhelin on varustettu muutamilla näppärillä kikoilla, jotka helpottavat jokapäiväistä käyttöä.
Esimerkiksi lukitusruudulta saa käynnistettyä kameran nopeasti piirtämällä sormella O-kirjaimen näytölle tai painamalla virtanappia nopeasti kaksi kertaa. Taskulampun saa myös lukitusnäytöltä päälle ja pois piirtämällä V-kirjaimen. Lukitusnäytölle saa myös käyttöön toiminnon, jossa kättä antureiden edestä liikuttamalla näkee mustavalkoisen pikakatselukuvan lukitusnäytöstä.
Puhelimen etupuolen alareunassa sijaitseva sormenjälkilukija on todella nopea toiminnassaan. Se on myös mallia aina päällä, joten sitä ei tarvitse erikseen painaa vaan puhelimen lukitus aukeaa suoraan viemällä sormi lukijan päälle.
Sormenjälkilukija toimii samalla myös kapasitiivisena Kotinäppäimenä, ja sen vieressä ovat myös pienillä led-valoilla merkityt kapasitiiviset navgointinäppäimet. Niihin ei siis ole painettu merkintöjä, jotta napit voidaan vaihtaa eri puolille asetuksista tai jättää kokonaan käyttämättä ja ottaa vain näytölle tulevat näppäimet käyttöön. Tämä on loistava ominaisuus itselleni, koska mielestäni back-napin sijoittaminen vasemmalle on aivan järjetöntä kun käyttäjä on oikeakätinen. Tarvitset jatkuvasti toista kättä koska peukalo ei yltä ilman kikkailua vasempaan reunaan painamaan nappia. Nyt voin käyttää sujuvasti kapasitiivisia navigointinäppäimiä ja saada enemmän tilaa näytöstä hyötykäyttöön.
Kamera
OnePlus 3:n kamera edustaa hyvää nykypäivän kännykkäkameratasoa. Sonyn laadukkaiden kuvakennojen käyttäminen ja valovoimainen optiikka tuottavat varsin hyvää jälkeä suurimman osan ajasta. Tarkemmin en ole vielä kerennyt kameraa testailemaan, mutta muualta lukemani perusteella kameralla on joskus ongelmia selviytyä kunnialla hämärässä ja pimeässä. Päivänvalossa ja normaalissa koti/toimistovalaistuksessa jälki näyttää olevan tähän asti ottamieni kuvien perusteella hyvää. Tarkennus tapahtui pääsääntöisesti nopeasti, ja itse kamerasofta on mukava käyttää.
Palailen kameraan vielä uudemman kerran kun saan vähän enemmän kuvattua sen kanssa, mutta voin laittaa tähän vielä muutaman kuvan joilla testailin kameran erottelukykyä ja optiikan syväterävyyttä. Erottelukyky vaikutti piirilevykuvan perusteella varsin mallikkaalta, ja ulkokuoresta otetusta kuvasta näkee hyvin suuriaukkoisen optiikan antamat mahdollisuudet syväterävyyden kanssa kikkailuun. Molemmat kuvat on otettu normaalissa toimistovalaistuksessa.