Skip to main content



 



Harva materialistinen asia on meille nykypäivänä yhtä välttämätön ja tärkeä kuin matkapuhelin.




Puhelin ei ole meille enää pelkkä väline yhteydenpitämiseen muiden ihmisten kanssa, vaan se on kokonainen viihdekeskus, jos näin voi sanoa. Nykyajan älypuhelimilla voi kuunnella musiikkia, katsoa leffoja tai TV-ohjelmia, pelata pelejä, surffailla netissä, maksaa laskuja, varata lippuja, tehdä lähestulkoon mitä vain.




Aina näin ei ole kuitenkaan ollut. Ensimmäisten matkapuhelimien käyttötarkoitus oli hyvin rajattu: niillä pystyi soittamaan ja vastaanottamaan puheluita. Ne olivat siis PUHELIMIA, sanan varsinaisessa merkityksessä. Matkapuhelimet olivat kuitenkin jo tuolloin maailmaa mullistavia laitteita. Ensimmäistä kertaa koskaan, puhelin kulki kätevästi matkassa mukana. Tai no, ensimmäiset matkapuhelimet olivat sen verran isoja halkoja, etten tiedä voiko sanoa kätevästi, mutta ymmärtänette pointin kuitenkin.




Matkapuhelimista muodostui heti todella tärkeä laite omistajilleen eikä sellaisesta ollut helppo enää luopua, kun sellaista oli kerran päässyt käyttämään.




Minun ensimmäinen puhelimeni




Muistatko sinä vielä kaikkien aikojen ensimmäisen matkapuhelimesi? Vai voiko sellaista asiaa unohtaakaan? Minun ensimmäinen matkapuhelimeni oli Siemens S35i ja sain sen aivan 2000-luvun alussa, ollessani 5. luokalla. Kaikilla kavereillani oli siihen aikaan, luonnollisesti, Nokian puhelimet, mutta halusin itse erottua joukosta ja valitsin siksi Siemensin.



 






Muistan tuosta S35i -mallista, että puhelin istui hyvin käteen ja se oli ainakin omaan silmääni varsin tyylikkään näköinen laite. Sillä pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä (löytyi myös ennakoiva tekstinsyöttö). Siinä oli lisäksi infrapunaportti (jolle en silloin löytänyt mitään järkevää käyttötarkoitusta), legendaarinen WAP-nettiselain (jonnet ei muista) ja huimat 4 mobiilipeliä (muun muassa Miinaharava).




Hassua oli, että näppäinkomennot valikoissa navigoidessa olivat lähestulkoon juuri päinvastaiset kuin mitä esimerkiksi Nokian puhelimissa.




Ominaisuuksia tärkeämpää oli kuitenkin se fiilis, mitä se ensimmäinen matkapuhelin toi tullessaan.
Matkapuhelin tuntui välittömästi niin itsestäänselvän tärkeältä laitteelta, että sitä ei olisi voinut enää kuvitellakaan elää ilman sellaista. Siitä tuli toisin sanoen heti välttämättömyys itselle. Ja siitä jos mistä tunnistaa maailmaa mullistavan laitteen.



 



Millainen oli sinun ensimmäinen matkapuhelimesi?




Jos ensimmäinen puhelimesi oli legendaarinen Nokia 3310, odotat varmasti sen paluuta enemmän kuin innoissaan. Tsekkaa täältä, mitä sanottavaa kollegallani oli 3310 -mallin uudesta tulemisesta.

Oma ensimmäinen matkapuhelimeni oli elokuussa 1994 hommattu puujäljiltemäkuorinen Mobira Cityman 5000 paksulla tehoakulla. Muistaakseni laitteen arvonlisäverollinen hinta oli 7200 markkaa, joka vastasi noin 1,5 kertaista kuukausipalkkaani. Olihan se kallis, mutta kännykkä oli saatava. Ajan tyylin mukaisesti laitetta kannettiin vyöklipsissä, jossa se heilui kävelyn tahtiin.

 

Laitteella kykeni soittamaan ja lähettämään tekstareita, mutten enää muista, oliko siinä WAP-selainta tai pelejä. Teho-akku kesti jopa kaksi päivää ellei soitellut kovasti. Onhan tuo älyttömän ruma nykymakuuni. Cityman kesti käyttöä, ja vaihdoin sen muistaakseni 1998 ripulinkeltaiseen Nokia 3210:in, joka oli reilusti kevyempi ja mahtui taskuun.

 

Mulla oli tähän jonkinlainen auton hf-sarja, koska en ymmärtänyt edes silloin ihmisiä, jotka puhuivat autossaan luuri kädessään. Siihen aikaan automaattivaihteiset autot olivat paljon nykyistä harvinaisempia. Autopuhelimella sai luvallisesti puhua myös johdollisen luuriosan kanssa. Vielä nykyäänkin ammun henkisesti jokaisen kuljettajan, jonka näen puhuvan matkaviestimeensä ilman hf:ää. Sen hinta ei nykyään vie ketään perikatoon.

 

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nokia_Mobira_Cityman_5000.jpg



Nolis ringo olimme eka puhelin situli nokia1611


@arvoolavi, kokoelmalle iso peukku :)



 



Minun ensimmäinen puhelimeni oli vuonna 94 Nokian 101, NMT900-puhelin. Siitä se sitten lähti, käsien kautta on mennyt varmaan 100-150 puhelinta :)

Jännä miten ajat muuttuu, ennen puhelimia tuunattiin värikuorilla (ja akuilla ja antenneilla), sen jälkeen logoilla ja soittoäänillä ja nykyään. Niin, millä puhelimia tuunataan nykyään, omaa ilmiötä ei taida enää olla?


Huh huh, 7200 markkaa, siinä oli jo puhelimelle hintaa, @Leonita. :smileyhappy:

Ja on kyllä melkoinen kokoelma tosiaan, @arvoolavi. Osaatko nimetä kyseisistä luureista joitakin, mitkä nousevat selkeästi yli muiden suosikkeinasi?

Se on totta @TeroRe, että ajat muuttuu mitä tulee tuohon tuunaukseen. Tokihan nykyäänkin myynnissä on kaiken näköisiä suojakuoria, joilla voi puhelimesta tehdä oman näköisensä. Ja taustakuvaksi voi nykyään ladata mitä hienoimpia HD-tasoisia kuvia, mutta ei se toki tunnu enää samalta kuin aikoinaan. Silloin sitä oli tosiaan innoissaan jo yksiäänisestä Macgyver -soittoäänestä ja yksinkertaisesta logosta, joka oli oikeastaan pelkkää pikselimössöä. :smileyvery-happy:

Lasketaanko sitä tuunaamiseksi millaisia sovelluksia puhelin on itse kullakin täynnä?


Voi olla että se on vain minä mutta en koe että puhelimia enää tuunataan. Suojakuoret ovat vain välttämättömyysesineitä, suojaamassa herkkiä lasipintoja ja/tai luottokortteja yms. varten ettei tarvitse kantaa aina lompakkoa mukana. Taustakuvia en jaksa enää vaihtaa enkä soittoääniä (ei mulle kukaan koskaan edes soita 🙂, defaultilla siis mennään niiden kanssa.



 



Toisaalta puhelin ei ole enää sellainen luksusesine kuin 90-luvulla/2000-luvun alussa. Se on niin arkipäivää että ihmisen evoluution myötä se kasvaa varmaan jossain kohtaa käteen kiinni :)


@TeroRe Tuo melkein kuulostaa Total Recall -elokuvalta :D



 



Kyllähän nuo puhelimet tulevat vielä muuttumaan tulevaisuudessa. Ajat muuttuvat. Minullakin oli ensimmäinen puhelin Nokian musta-valkonäyttöinen ja sitten tuli ne Meego-puhelimet. Hauskoja aikoja´ - etenkin WAPilla surffailu :)


Tosiaan luurien tuunaus on jäänyt nykyaikana taka-alalle. Puhelimista on tullut todella persoonattoman näköisiä ilman minkäänlaista luonnetta. Kuvainnoillisesti oksennan jokaisesta ruusukullan/kullan ja valkoisen yhdistelmästä. Makunsa kullakin. Mitä hyötyä olisi tuunata tai maalata takakuori, jos sen joutuisi kuitenkin peittämään suojakuorella rikkoitumisen pelossa. Pieninkin läpinäkyvä silikonisuoja muuttaa laitteen ulkoasua ja designia.

 

Muutenkin sellainen järkiperäinen käytettävyys ei aina nykyaikana kohtaa. En tarkoita tällä valikkorakennetta ja siinä etenemistä. Olen jostakin lukenut, että käyttäjä on saattanut pitää Sampan Edge-luurien reunan pyöristystä ärsyttävänä, jos se videotoistossa taittaa kuvaa/valoa eri tavalla kuin tasainen näyttöpinta. Sampan luurit eivät herätä itselläni minkäänlaista mielenkiintoa, joten omakohtaista kokemusta asiasta ei ole päässyt muodostumaan.

 

Tosta arvoolavin kuvasta tuli jotenkin nostalginen olo. Siinä keskellä on jopa ripulinkeltainen 3210. Pidän sen muotoilua edelleen aika sutjakkaana. Ko. luurin ainoa huono puoli oli se, että siinä käytettiin vielä metallihybridiakkua (NiMH), joiden ominaisuuksiin kuului ns. muisti-ilmiö. Erilaisen jännitteen vuoksi siihen ei koskaan saanut litiumakkua. Mulla on vielä aktiivikäytössä WhatsApp-luurina qwerty-näppäimellinen Nokia E72, jossa mielestäni teollinen muotoilu on aika kohdallaan. Käytettävyyden osalta olen aivan hiljaa. ;)  http://www.intomobile.com/wp-content/uploads/2009/06/e723colors.jpg


Totta! Minusta melkein kaikki puhelimet näyttävät nykyaikana samanlaisilta. Kenties tulevaisuudessa voi koostaa oman puhelimen niin kuin palapeliä:



http://www.instructables.com/id/Build-Your-Own-Smartphone/



 



3D-tulostus alkaa olemaan tätä päivää, niin osien tulostaminen voi olla mielenkiintoinen projekti. Akut eivät vain tahdo pysyä kehityksessä mukana vieläkään :)


Meikäläisen ensimmäinen puhelin oli Nokian legendaarinen "business-luuri" 2110. Puhelimena aivan loistava, ja tekstareitakin pystyi lähettämään. Iso näyttö ja selkeät näppäimet, sekä aikanaan tyylikäs ulkonäkö. Erityisesti tykkäsin puhelimeen saatavasta tapista, jonka avulla sen sai vyöklipsiin kiinni. Tosin käytin ko. klipsiä pitämään puhelimen taskussa turvallisesti, ja tuota samaa tappiahan sai vielä uudempiinkin 5000- ja 6000-sarjan malleihin.



 



Puhelimen ostin käytettynä, ja se maksoi aikanaan 500 markkaa. Mukana tuli kaksi akkua sekä pöytälaturi, jossa luurin pystyi lataamaan ja samalla toista akkua purkamaan irrallisena. Toinen akuista oli NiMH ja toinen NiCd, joten molempia piti purkaa tasaisin väliajoin muisti-ilmiön nollaamiseksi. Akku taisi kestää valmiudessa noin päivän, ja puheaikaa oli pari tuntia, ei kovin kummoiset lukemat tämän päivän mittapuulla.



 



Tottakai ensimmäinen oma kännykkä aina jää lähtemättömästi mieleen, etenkin kun sen osti koululaisena omilla rahoilla. Sen 500 markan tienaaminen oli nimittäin työn ja tuskan takana, joten puhelimen ostaminen tuntui aikamoiselta saavutukselta :)


Eka käytössäni ollut puhelin oli Nokia 2110i. Hyvä puhelin, mutta olikohan siinä akunkesto tosiaan noin huono, mitä @kjns edellä muistelee ? Voi olla, saihan siihen sen paksuuden tuplaavan tehoakun.


Jollain muulla on ainakin samat muistikuvat kuin mulla



 



The problem with the Nokia 2110 was its short battery life. [...] Talking time was 2 hours on its NiMH 550 mAh battery and it had to be charged every day as it only had a life time of 30 hours.


Kumpi oli ensin, Nokia 16xx vai 2110? Mulla on mielikuva että olivat samaan aikaan mutta että 16xx-sarjan koneissa oli huomattavasti parempi akunkesto?



 



@Sekunti, meissä jokaisessa asuu pieni cyborgi 😃 Mikä muuten se Meego oli, olen unohtanut?


Niinpä niin :D



 



Itseasiassa se olikin Maemo, joka on Linux-pohjainen kehitysalusta kämmenmikroille kuten esimerkiksi Nokia 770. MeeGo tuli Nokian ja Intelin yhdistyessä joskus vuonna 2010, joista yksi taitaa olla Nokia N9 -puhelin. Vuonna 2012 tästä jatkoi Jolla.



 


Tästä tulikin @Sekunti mieleen, että itselläni oli joskus Maemo -pohjainen Nokia N900, joka on kyllä ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista luureista.

Kosketusnäytön alta esiin liukuva kokonainen näppäimistö olisi muutes mukava lisä moniin tämänkin hetken puhelimiin.


Nokia 1611 taisi olla eka puhelimeni vuonna -99, tuli myös käytettyä sen kanssa nahkaista vyölaukkua jossa oli puhelintasku :smileyembarrassed:


Nokia 2110 julkaistiin 1994, päivitetty 2110i malli 1995 ja 1610 taasen 1996 ja sen päivitys 1611 malli 1997, joten nää 1600-mallit oli tuoreempia kuin "venttikymppi".

Täysin OT: N900 oli kyllä ihan ok, vaikkakin aavistuksen hidas ja vanhanaikainen raudaltaan ilmestymishetkellään. Tuossa luurissa näppäin liukui näytön alta samansuuntaisena, jolloin katselukulma kirjoittaessa ei ollut kaikkein parasta nokiaa. Noista kotimaisista qwerty-luureista pidän itse parhaimpana kirjoittamiseen Nokia E7-00, jossa näyttö taipui eri kulmaan näppiksen suhteen.

 

Kunnon symbiankapuloissa voi edelleen ajaa ssh-ikkunassa melkein mitä vaan, toisin kuin näissä nykyaikaisissa akunsäästäjissä, jotka katkaisevat yhteyden aina, kun vain voivat.  Nokia N9 uudemmalla raudalla ja E7-00:n näppiksellä olisi itelleni aivan unelmaluuri. Valitettavasti Jollakaan ei voinut kopioida N9:n yksinkertaisuutta käyttöliittymäänsä.

 

No, täytyy mennä sillä mitä on tarjolla.. androidluureissa itseäni korpeaa liiallinen diversiteetti, minkä vuoksi päivitykset tulevat kuukausia myöhässä valmistajalta tai eivät ollenkaan.


öööö tuota..joku tiiliskiven kokonen nmt mihin tungettiin koko kortti sisään ja sit tais tulla banaani känny ,jossain vaiheessa oli ericsson,pieni läppä puhelin :smileylol: tekstiviesti meni vaa yhelle riville..ei auttanu unohtaa mitä sinne alkuun oli kirjottanu :smileyvery-happy:


minuneka oli tecnophone vuonna 91-92,puhelin oli metallirunkoinen ja melk tiiliskiven kokoinen ja niin järeä että pystyi käyttämään hätätilassa vasarana.kerran unohtui auton katolle ja lähti lentoon satasen vauhdista,pari naarmua ja toimi täydellisesti,ikävä tulee kun käyttää nykypäivän kännyjä jotka hajoavat todellä pienistä kolhuista,seuraava oli jo puolet pienempi mobira cityman,siihen aikaan oli normaalia huutaa puh väh väliä TÄHH? ,yhteydet pätki koko ajan ja sinkkuja ei saanut kuin ihan kaupungin kupeessa,sinkuttomia alueita oli paljon..


Ericsson GA628 ja oli siinä rinnalla Nokian NMT käytössä siihen saakka kunnen 900Mhz verkko suljettiin. Tuo Ericsson taidettiin vielä joltain Telen edustajalta ostaakin 🙂 Ja kyllä niitä "kytkyjä liittymiä" oli silloinkin jos osasi puhua, luurista sai hieman alennusta jos osti liittymää samalla. Toimi vain silloin, jos myyjä oli sellainen edustaja joka sai provikkaa myydyistä liittymistä. Eikä liittymä/luuri tietenkään ollut sellainen kytky kuin nämä nykypäivän, mutta vertauksena.



 



https://www.gsmarena.com/ericsson_ga_628-105.php


Oma ensimmäinen matkapuhelimeni oli alkuperäinen Nokia 1611 joka siis tarjosi tekstiviestit joita 1610 mallissa ei vielä ollut, tämä oli silloin tukevasti 90-luvulla. Käytin sitä itse pitkälle 2000 luvulle ja se herättikin hilpeitä keskusteluja kun ihmiset näkivät sen minulla vielä olevan käytössä.


Oi, minulla oli myös ensimmäinen matkapuhelin Nokia 1611 ja jopa vyölaukku jossa sopiva oli tasku sille ?



Käytettynä ostin kesällä -99 ja oli käytössä hetken aikaa vielä 2000-luvulla, sitten ostin käytettynä Nokia 3110 puhelimen joka oli hieman sirompi ?


Vastaa