Kaksi ensimmäistä jaksoa on nyt katsottu ja todella hyvä ja mielenkiintoinen sarja on. Harmi vain että joutuu odottamaan aina viikon seuraavaa jaksoa. Tästä olisi hyvin saanut tehtyä ihan pitkänkin sarjan, missä olisi voitu seurata vielä tarkemmin tapahtumia eri henkilöiden näkökulmista.

Pidin siitä että sarjan henkilöt perustuvat todellisiin henkilöihin (suurin osa). Olen katsonut paljon dokumentteja, lukenut kirjoja Tshernobylista yms. joten monet sarjan kuvaamat asiat ja ihmisten tarinat onkin jo ennalta tuttuja. Olen myös käynyt kaksi kertaa paikan päällä Pripjatissa ja Tshernobylissa. Ja Moskovassa  säteilysairauksiin kuolleiden palomiesten ja ydinvoimalan työntekijöiden haudalla. 

Hiukan pettynyt olin tosin siihen miten vähän Pripjatia ja kaupungin evakuointia käsiteltiin. Tosin ymmärrettävää kun eihän viiteen jaksoon voi kaikkea mahtua. 

Olen nyt katsonut kaksi jaksoa ja olen aivan ällistynyt.

En odottanut sarjalta paljoakaan, sillä kun trailerin joitain viikkoja sitten katsoin, otti brittienglanti aivoon. Olihan tapahtumapaikka Neuvostoliitossa eikä Lontoossa!

Mutta mutta,

epäilyni osoittautui hyvinkin vääräksi. Itse asiassa tekijöiden tietoinen valinta sisällyttää venäjän/ukrainankielisiä puheenvuoroja vain joihinkin yksittäisiin kohtiin ei ole ollenkaan huono juttu. Englanti palvelee hyvin katsojakuntaa ja on mielekäs valinta. Todennäköisesti näyttelijöiden roolisuoritukset eivät olisi yhtä hyviä jos he joutuisivat vierasta kieltä käyttämään taikka ohjelma olisi dubattu.

Vaikka itse en ole Neuvostoliiton aikaa elänyt, niin sarjasta välittyy mielikuviini perustuen hyvin uskottava kuvaus mahdollisesta Neuvostoliiton menosta. Komentoketju on kankea. Valtion etu saattaa mennä yksilön edun edelle ja asiat tehdään tietyllä tavalla vain siksi, koska joku päättää niin.

Taustalla ei kuulla spektaakkelimaisia musiikkiesityksiä taikka paljoa muutakaan. Tunnelma, kadun ja ydinvoimalan raunion äänet täyttävät ääniraidan yhdessä näyttelijoiden osuvilla roolisuorituksilla. Muuta ei tarvita välittämään se äärettömän stressaava tunnelma, joka onnettomuuden seurauksien edessä kamppailevilla on.

Tietääkseni suurin osa kohtauksista on kuvattu Liettuassa ja muun muassa Ingalinan ydinvoimalassa. Alun kohtauksissa minun kaltaista teknologiafriikkiä suuresti lämmitti se, että voimalan valvomokohtaus oli mitä ilmeisemmin Ingalinan ydinvoimalan valvomossa kuvattu (tai simulaattorissa), sillä mittaristot näyttivät aidon Neuvostoliittolaisilta. Tosin 100% tarkkuuteen ei ole voitu päästä, mutta huomattavasti tarkempaan kuvaukseen HBO on pyrkinyt kuin muutama muu Chernobylin onnettomuudesta kertova dokumentti. Niissä mahdolliset valvomokohtaukset on kuvattu länsimaisen reaktorin valvomossa, joka on mielestäni anteeksiantamatonta. Tosin se ei keskivertokatsojaa häirinne.

Sarja on mielestäni yksi parhaimmista mitä olen nähnyt. Kuvittelen, että välittyvä onnettomuuden kokonaisvaltaisuuden ja vääjäämättömyyden tunnelma on juuri se, mikä keväällä 1986 on kaivertanut onnettomuuden parissa kamppailleita. Tai ainakin heitä, joilla vakavuus on alusta asti ollut tiedossa; Valery Legasovia. Sarjassa päästään niin kauhuun, jännitykseen kuin dokumenttiin. Ja millä tavalla!

Itse olen nähnyt vasta ensimmäisen jakson, sillä eilen oli sellaista haipakkaa, etten ehtinyt paneutua telkkariin ääreen. Katson tokan jakson kuitenkin heti kun ennätän, eli varmaan jo tänään :smileyhappy: 

Eka jakso lunasti odotukseni hyvin, sillä melkein aistin säteilyn leviävän ruudun välityksellä ympäristööni ja kehooni! Katsoin viikko sitten Yle Areenasta myöskin TV-uutisia onnettomuuden jälkeisiltä päiviltä. En voi kuvitellakaaan millaisia tuntemuksia tapahtuma aikanaan herätti aikuisissa, jotka näkivät ja kuulivat sen kaiken mitä onnettomuudesta vähitellen tiedotettiin ja uutisoitiin, ja kun totuus lopulta paljastui.