Espanjan köyhällä, manchego-juustoistaankin tunnetulla La Manchan alueella syntyi vuonna 1949 poika, joka kasvoi vahvojen naisten kanssa ja imeytyi madridilaisen vastakulttuuriliikkeen sykkeeseen 1970-luvun ehtoopuolella. Pedro Almodóvar Caballero on ehkä maailman tunnetuin espanjalainen elokuvantekijä, ainakin heti Luis Buñuelin jälkeen.
Ohjaaja-käsikirjoittaja on tehnyt uransa aikana huimat 21 täyspitkää, huomiota herättävää elokuvaa, ja kahminut parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen sekä parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarit. Kirkkaita värejä, komediaa ja melodraamaa pursuavat elokuvat ovat keränneet lisäksi useita BAFTA- Golden Globe- sekä Cannes-palkintoja, ja ohjaaja on itse toiminut vuonna 2017 Cannesin elokuvajuhlien tuomariston puheenjohtajana. Voinemme siis puhua todellisesta elokuvavirtuoosista.
Vahvojen naisten ympäröimä
Almodóvarin tyyliin on vaikuttanut selkeästi kaksi suurta teemaa: naiset ja Madrid. Almodóvar vietti lapsuutensa vahvojen naisten ympäröimänä Espanjan keskiosissa. Mielenkiinto naisten maailmaa kohtaan on varmasti yksi tunnistettavimmista ja ylistetyimmistä teemoista hänen tuotoksissaan, ja erityisesti hänen oivaltava tapansa kuvailla erilaisia naisia on saanut aikaan laajaa ihailua. Hän on tehnyt erilaiset naishahmot kirjaimellisesti huutavan näkyviksi valkokankaalla edelleen hyvin miesvaltaisella alalla. Almodóvarin elokuvien naiset tunnetaan nimellä chicas Almodóvar, eli Almodóvarin tytöt, ja heistä tunnetuimpia ovat Penélope Cruz, Carmen Maura, Cecilia Roth, Rossy de Palma, Elena Anya ja Gael García Bernal. Naisia ei esitetä yksitasoisesti heikkoina, täydellisinä tai hysteerisinä, vaan heidän olemuksensa tuodaan kokonaisvaltaisesti esille.
Ensimmäinen täyspitkä elokuvaohjaus Pepi, Luci, Bom näki valon vuonna 1980. Se kuvastaa aikakauden vapautumista ja espanjalaisnaisten hyppäämistä uudenlaiseen vapaaseen kaupunkilaiselämäntyyliin. Almodóvaria on kiittäminen kuvauksesta taistelusta vanhoja arvoja vastaan, sekä naisten ja vähemmistöjen sosiaalisten rakenteiden rikkomisesta - hän luo henkilöhahmoja, jotka ovat vapaita ja näkyviä yhteiskunnassa, jossa heitä on aiemmin piiloteltu. Yksi ohjaajan tunnetuimmista elokuvista Kaikki äidistäni (1999) käsittelee vahvasti sukupuolirooleja, transvestismiä ja AIDSia, ja se on hienostunut sekoitus tragediaa ja saippuaoopperaa.
Almodóvar on kerännyt ympärilleen monipäisen joukon taitavia elokuvakonkareita - hänen veljensä Agustín Almodóvar esiintyy jokaisessa ohjaajan elokuvassa, ja lisäksi Hollywoodistakin tuttu tähti Antonio Banderas on suoriutunut loisteliaasti useasta roolisuorituksesta. Almodóvarin elokuvien musiikista on jo vuodesta 1995 vastannut espanjalainen säveltäjä Alberto Iglesias, ja elokuvaleikkaaja José Salcedo on leikannut jokaisen Almodóvarin elokuvan aina ensimmäisestä vuonna 1980 ilmestyneestä elokuvasta vuonna 2016 ilmestyneeseen Julietaan saakka.
La Movida
"I was born at a bad time for Spain, but a really good one for cinema"
- Pedro Almodóvar
17-vuotias Almodóvar muutti Madridiin opiskelemaan elokuvantekoa. Rahapulan ja useiden elokuvakoulujen lakkauttamisen takia hän joutui jättämään koulun kesken ja aloitti sen sijaan työskentelyn espanjalaisella Telefónica-operaattorilla rahoittaakseen palkallaan kaitafilmikameran. Tarinoita pursuava Almodóvar on kirjoittanut vuosien varrella useita sarjakuvastrippejä, lehtiartikkeleita sekä eroottista kirjallisuutta ja laulanut jopa rokkibändissä. Ohjaaja oli aktiivisesti mukana Los Goliardos -teatterikollektiivissa ja kuvasi kamerallaan lyhytelokuvia ystäviensä avustuksella.
Almodóvarista ei voi puhua mainitsematta La Movidaa. La Movida oli 70- ja 80-luvun vaihteessa kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen vapautumisliike, joka oli saanut alkunsa maata pitkään hallinneen diktaattorin Francisco Francon kuoleman jälkeen. Francon aikana maata olivat hallinneet pitkään perinteiset arvot, tukahduttaminen ja sensuuri, joita vastaan nousi räjähdysmäisesti vastakultuurinen ja vapaampi La Movida. Francon jälkeen La Movida venytti maassa seksuaalisuuden, huumeiden, sukupuolen ja estetiikan rajoja vapauttaen kansalaisten itseilmaisua. Almodóvarista tuli lyhyelokuviensa kanssa nopeasti madridilaisen vastakulttuuriliikkeen johtotähti. Punkin ja Uuden aallon vaikutteinen musiikki, moderni suunnittelu ja Andy Warholista vaikutteita saaneet elokuvat hulluine hahmoineen alkoivat levitä kaupungista kulovalkean tavoin myös muualle Espanjaan, ja La Movida -aallonharjalta Almodóvar lipui myös kansainväliseen suosioon.
Värienkäytön mestari
Provokatiiviset ja spektaakkelimaiset elokuvat saavat lisämaustetta rohkeasta värienkäytöstä. Neonvärit ja kirkkaat päävärit, kuten sininen ja punainen, vilkkuvat tiuhaan valkokankaalla tarinan edetessä. Almodóvar on todennut värien kertovan paljon henkilöhahmoista sekä heidän ajatusmaailmastaan. Tarinoissa sekoitetaan taitavasti komediaa ja melodraamaa, eikä Almodóvarin elokuvista voi oikein koskaan tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Almodóvarin elokuvat ovat täynnä symboliikkaa ja metaforia, jotka on kätketty monisyisiin tarinoihin. Elokuvien räväkästä, mutta viimeistä silausta vaille huolitellusta puvustuksesta ovat vastanneet monet tunnetut suunnittelijat, kuten Karl Lagerfeld, Giorgio Armani, Gianni Versace ja Jean-Paul Gaultier.
Jo 70-luvulla ensisykäisynsä saanut elokuvaura on poikinut huiman määrän elokuvia. Vilkaistaan seuraavaksi hieman tarkemmin muutamaa toisistaan eroavaa tuotosta.
Särkyneet syleilyt (2009)
Identiteetit ja aikatasot sekoittuvat Almódovarille tuttuun tapaan elokuvassa Särkyneet syleilyt. Nykypäivän kertomuksessa Harry Crane (Lluís Homar) on sokea näytelmäkirjailija, joka huolehtii agenttinsa Juditin (Blanca Portello) aikuisesta pojasta Diegosta (Tamar Novas) huumeiden yliannostuksen jälkeen. Viettäessään aikaa Diegon kanssa Harry uskaltaa vihdoin kohdata 14 vuoden takaiset tapahtumat ja kertoo miehelle tarinaa menneisyydestään, jolloin hän oli vielä nuori ja tervesilmäinen elokuvaohjaaja Mateo Blanco. Elokuva on taattua Almodóvaria kirkkaine väreineen ja intohimoisine ihmisineen, lisäksi elokuvassa on useita viittauksia ohjaajan aiempaan tuotantoon.
Iho jossa elän (2011)
Iho jossa elän on ehkä Almodóvarin värisyttävin ja synkin tuotos. Plastiikkakirurgi Robert Ledgard (Antonio Banderas) kehittää lääketieteen etiikan rajoilla hyönteisenpistoja ja palovammoja kestävää tekoihoa, jota voidaan käyttää siirrännäisenä esimerkiksi tulipalon uhreille. Robert esittelee GALiksi kutsumaansa keinoihoa tiedeyhteisölle ja väittää testanneensa ihoa ainoastaan hiirillä. Toinen tutkija lähestyy häntä ja syyttää laittomista geenimuunteluista. Todellisuudessa Robertin luona asuva Vera toimittaa elävän koehenkilön virtaa. Elokuvan edetessä Robertin ihonalaisiin kerroksiin aletaan syventyä kuori kerrallaan.
Matkarakastajat (2013)
Lentokoneellinen matkustajia ottavat Madridin kentältä suunnaksi Méxicoon. Pian lähdön jälkeen laskutelineessä havaitaan kuitenkin vakava ongelma, ja kapteeniston on etsittävä lähialueelta mahdollinen laskutila. Lentokoneen kierrellessä Toledon yllä härsyvä stuerttikolmikko Fajas (Carlos Areces), Joserra (Jarvier Cámara) ja Ulloa (Raúl Arévalo) ottaa matkustajien viihdyttämisen vakavasti, sillä saattaa olla kysessä heidän viimeisestä matkastaan. Dialogi on on nopeaa ja terävää, ja sitä on paljon. Keskustelut versovat niin ajankohtaisten uutisten kuin intiimien salaisuuksien ympärillä, kun matkustajien ja henkilöstön villit unelmat ja menneisyydet alkavat hivoutua auki businessluokassa.
Julieta (2016)
Julieta (Emma Suárez) asuu tyttärensä Antían kanssa Madridissa. Heitä yhdistää Xoanin, Antían isän ja Julietan aviomiehen kuolema. Kun Antía hylkää äitinsä 18-vuotiaana, alkavat menneisyys ja nykyhetki yhdistyä Julietan mielessä. Kuinka vähän hän todellisuudessa tietää tyttärestään? Julieta on Almodóvarin elokuvaksi jopa tavattoman normaali ja tasainen, ja toisaalta se kertoo ohjaajan monipuolisuudesta. Kaikki ei aina ole pelkkää hulluttelua ja melodraamaa, mutta hermoromahdukselta ei tässäkään elokuvassa vältytä.
Kärsimys ja kunnia (2019)
Kärsimys ja kunnia on kriitikoiden ylistämä omaelämäkerrallinen kuvaus vanhenevan elokuvaohjaajan kasvusta. Madridilainen Salvador Mallo (Antonio Banderas) on elokuvaohjaaja, jonka edellisestä elokuvasta on monta vuotta, ja jota vaivaavat vanhenemisen vaivat. Elokuvan edetessä Salvadorin menneisyys ottaa yhteyttä monella tapaa. Kaikki alkaa siitä, kun Salvadorin 30 vuoden takaisesta Sabor-elokuvasta ollaan järjestämässä juhlanäytöstä. Salvador on pyydetty osallistumaan näytökseen kunniavieraana ja keskustelemaan näytöksen jälkeen yhdessä yleisön ja elokuvan miespääosaa esittäneen Alberto Crespon (Asier Extendia) kanssa. Alberto ja Salvador riitaantuivat elokuvan kuvauksissa ja eivät ole puhuneet toisilleen 30 vuoteen.
Antonio Banderas käyttää elokuvassa Almodóvarin omasta vaatekaapista löytyviä asuja, hiukset on kammattu huomattavan tutun näköisellä hiustyylillä ja Salvador Mallon asunto on toisinto Almodóvarin omasta asunnosta. Myös seinillä riippuvat taideteokset kuuluvat Almodóvarille.
Almodóvarin elokuvia voit katsoa tietenkin Telia TV Vuokraamosta. Iskeekö Almodóvarin tyyli sinuun? Kommentoi alle omat suosikkisi!
Lue myös nämä: