Viikon leffatärpit: Downton Abbey & Olen suomalainen

Onko viikonloppusuunnitelmat vielä avoinna? Pari leffaa voisi ainakin katsoa. Alla esittelemme kaksi Telia TV vuokraamon uutuutta.

Mukavia luku- ja katseluhetkiä!

Downton Abbey

Ikäraja: 7

Kesto: 122min

Genre: Draama

Rakastettu Downton Abbey palaa elokuvan muodossa! Elokuvassa nähdään kaikki sarjan päähenkilöt. Downton Abbey saa kuninkaallisia vieraita, joita varten linnan on oltava kiiltävä, putipuhdas ja edustuskelpoinen. Vieraiden saapuminen aiheuttaa palvelusväessä stressiä ja innostusta.

Barrow (Rob James-Callier) ei vakuuta Lady Marylle (Michelle Dockery) kykyjään toimia hovimestarina jännittävinä aikoina, joten Lady Mary pyytää eläkkeelle siirtyneen Mr. Carsonin (Jim Carter) takaisin puikkoihin. Tom Branson (Allen Leech) saa erikoisen yhteydenoton ja sopii tapaamisen kuninkaalliseen paraatiin. Palvelusväki kokee yllätyksen kun kuninkaalliset vieraat tuovat mukanaan oman palvelusväen. Anna (Joanne Frogatt) ja kumppanit eivät tosin jää toimettomiksi vaan alkavat kehitellä suunnitelmaa.

Elokuvaan on mahdutettu lyhyeen aikaan monenlaisia juonenkäänteitä ja tätä katsoessa sinun tuleekin pysyä tarkkana, jotta pysyt kaikissa mukana. Toiminnan ja draaman täytteinen kaksituntinen on luvassa. Jos rakastit Downton Abbey -sarjaa, luultavasti rakastat myös Downton Abbey elokuvaa.

Olen suomalainen

Ikäraja: 12

Kesto: 113 minuuttia

Genre: elämänkerta, draama

Kari Jalkanen, tutummin Kari Tapio on varmasti jokaiselle meille ainakin jollain tasolla tuttu nimi. Mies lähti ajasta iäisyyteen kymmenen vuotta sitten 65-vuotiaana saatuaan yllättäen sydänkohtauksen, mutta hänen musiikkinsa elää yhä. Tämän suomalaisen iskelmälegendan elämänkaaresta kertova elokuva oli viime vuoden yksi katsotuimmista elokuvista, ja kotimaisista teoksista se ylsi toiseksi heti Risto Räppääjä ja pullistelijan perään reilulla 173 000:lla katsojallaan.

Elokuvassa nähdään miehen nousu ja tuho, niin karulta kuin se kuulostaakin. Kari Tapio pyrki pitkään pintaan muun muassa sellaisten nimien kuin Dannyn ja Reijo Taipaleen rinnalle, mutta musiikkibisnes oli karua ja armotonta. Jos halusi jostain aloittaa, niin roudarin, taustalaulajan ja Dannyn show’saan käyttämien käärmeiden hoitajan pestin kautta oli pieni mahdollisuus saada jalkaa levy-yhtiön oven väliin. Lisähaasteen elämään toi alkoholi, se vei miestä usein liiankin kanssa. Elokuva onkin myös karu ja valitettavan tosi tarina siitä, miten perhe pystyy selviytymään alkoholistin kanssa ja kääntämään kerta toisensa jälkeen vastoinkäymiset voitoksi.

Elokuvassa Karin nuoruuden vuosia kuvaavassa osassa nähdään Tatu Sinisalo ja myöhempiä vuosia näyttelee Matti Ristinen. Karin vaimon Pian nuoruusvuosien roolia puolestaan näyttelee Talvikki Eerola ja myöhempien aikojen roolissa on Tiina Lymi. Erityisesti kummankin hahmon jälkimmäiset näyttelijät, heidän suorituksensa ja olemuksensa liippasivat hyvin läheltä totuutta. Varsinkin Karin 4-5-kymppisten aikoja kuvaavassa osuudessa Ristinen koko olemuksellaan muistutti kovasti sitä miestä, jonka lavoilta tunsimme.

Sen lisäksi, että elokuva on totuuteen nojaava tarina Kari Tapiosta, on se myös vahva kuvaus miehestä ja vaimosta. Ilman vaimoaan Piaa tuskin olisi koskaan syntynyt Kari Tapiota. Vaimo tuki miestään tämän pyrkimyksissä musiikkialalle, hoiti lapset ja kodin yksin, jotta mies pääsee ansaitsemaansa asemaan ja tuomaan kaiken taitonsa esiin. Vaimo uskoi niinäkin hetkinä, kun mies itse ei uskonut. Vaimo rakasti silloinkin, kun mies sortui viinaan ja vieraisiin naisiin.

Ohjaaja Aleksi Mäkelän tuttu kädenjälki näkyy elokuvassa. Hänen aiempia elämänkertaelokuvia on muun muassa Matti Nykäsestä kertova Matti vuodelta 2006. Ajankuva etenkin lavastuksen osalta on silmiinpistävä. 1960-70-luvut vyöryvät silmille autenttisina. Vaikka en niitä aikoja ole itse kokenut tai muista niistä mitään, niin aistin ne siitäkin huolimatta. Elokuvan edetessä kronologisesti läpi vuosikymmenten, pysyy niin lavastus, puvustus kuin maskeeraus ajassa mukana. Välillä peruukkien valinta ja päänäyttelijöiden ikääntyvien kasvojen maskeeraus saattaa tuntua hieman liian korostuneelta, mutta se ei kuitenkaan ole häiritsevää vaan kenties ennemminkin painottaa ajan kulkua.

Lue myös näistä elokuvista: