Tällä helteisellä kesäviikolla on esittelyssä vuokraamon amerikkalaisuutukainen Instant Family sekä kotimainen Yösyöttö. Kumpikin johdottaa katsojansa perhe-elämään ja lapsen saamisen muutoksiin. Pitäkää hatuistanne kiinni!
Yösyöttö
Komedia
1h 30min.
Sallittu
Vuonna 2017 ensi-iltansa saanut Yösyöttö pohjautuu Eve Hietamiehen saman nimiseen romaaniin. Elokuvan on ohjannut Marja Pyykkö, ja sen rooleissa nähdään mm. Petteri Summanen, Marja Salo, sekä Ria Kataja.
Yösyöttö kertoo vastasyntyneen vauvan kanssa yllättäen kahdestaan jääneestä Antti Pasasesta (Petteri Summanen) ja hänen alkuhaasteistaan tuoreena pienen pojan yksinhuoltajaisänä. Antin vaimo Pia (Ria Kataja) ottaa nimittäin heti synnytyssairaalasta päästyään taksin alle ja pakenee Espanjaan hänen tajutessaan ettei hänestä olekaan perheenäidiksi. Antti juoksee avuttomana taksin perässä sen kuitenkin ajaessa vain kauemmas ja kauemmas häviten lopulta kokonaan näköpiiristä.
Vaikka alkuasetelmat saattavat kuulostaakin hieman surulliselta, on Yösyöttö kuitenkin puhtaasti komediaelokuva. Tarinan hauskat hetket koetaan isän painiessä käytännön kotiaskareiden ja vauvan hoidon parissa. Miten isältä onnistuu vauvan ruokinta kun imetys ei tule kysymykseen? Onnistuuko keskusteluissa mukana pysyminen leikkipuiston hiekkalaatikon äärellä kun muut siellä ovatkin naisia? Entä yöunet; kuinka hajamieliseksi Antti muuttuu, kun yöunet jäävät vauvan vuoksi erittäin vähille?
Yösyöttö etenee tarinana jouhevasti ja nopeasti eteenpäin, eikä se syyllisty missään kohtaa pitkäveteisyyteen. Elokuvaa suosittelen etenkin pienten lasten vanhemmille, sillä tällöin sen huumori ja vitsit aukeavat varmasti kaikista parhaiten ja sen kohtauksiin ja tuskan hetkiin on helppo samaistua. Elokuvan lopussa Antti-isällä ja Paavo-vauvalla on ihanan koskettava yhteinen hetki rannalla, kun Paavo vihdoin sanoo elämänsä ensimmäisen sanan: ”isi”.
Nyt jos koskaan kannattaa katsoa Yösyöttö, sillä vielä tämän vuoden loppusyksystä elokuvateattereissa ensi-iltansa saa elokuvan jatko-osa Tarhapäivä. Tarhapäivä on niinikään Eve Hietamiehen saman nimiseen romaaniin perustuva, ja sen päätähtinä näemme samat tutut näyttelijät kuin Yösyötössäkin. Jäämme siis jännityksellä odottamaan, miten tarina tulee vielä jatkumaan!
Yösyöttö on niittänyt mainetta myös maailmalla. Englanninkieliseltä nimeltään Man and a Baby voitti parhaan elokuvan palkinnon (Best Nordic Feature 2017) Nordic International Film Festivalilla New Yorkissa.
Instant Family
Draama/komedia
1 h 58 min.
K7
Elokuva on monikerroksinen komediaksi luokiteltava draama tai draamaksi luokiteltava komedia, joka kertoo huumorilla höystettynä varsin vakavasti otettavasta asiasta, sijaisvanhemmuudesta ja adoptiosta. Elokuvan ohjaaja Sean Andersilla on oma kokemus adoptioprosessista ja -vanhemmuudesta, ja se lienee syynä siihen, että elokuvassa itse ydinaihetta käsitellään osin hyvin syvälliselläkin tasolla komediaelokuvan tunnuspiirteiden kuitenkin täyttyessä.
Pete (Mark Wahlberg) ja Ellie (Rose Byrne) on urautunut, laadukasta keskiluokkaista lapsettoman parin huoletonta, mutta hiukan tyhjää elämää elävä pariskunta. Heillä on tilava itse remontoitu omakotitalo ja koira, jotain kuitenkin tuntuu erityisesti Ellien mielestä puuttuvan.
Pete on saattanut joskus vitsinä laukaista, että he voisivat ryhtyä adoptiovanhemmiksi. Ajatus on jäänyt kytemään Ellien mieleen, ja lopulta he päätyvät lastensuojelun järjestämään huostaanotettujen lasten tapahtumaan, jossa potentiaaliset sijoitus- ja adoptiovanhemmat voivat tehdä tuttavuutta lasten kanssa. Hiukan markkinameininkiä, mutta ilmeisen toimiva ratkaisu, sillä tästä tapahtumasta lähtee pyörät pyörimään isosti, ja lopulta Ellien ja Peten luo päätyy asumaan, ei vain yksi lapsi vaan kokonainen kolmen lapsen sisaruskatras.
Adoptioprosessissa on haasteensa. Alussa Ellien ja Peten mieltä raastaa epätietoisuus siitä saavatko he alkuun sijoitettuna heille asumaan tulleet lapset kokonaan vai päätyvätkö nämä takaisin biologisen äitinsä luo tämän vapauduttua vankilasta ja näytettyään toteen parantuneet tapansa. Erityisesti sisaruksista vanhin, 15-vuotias teinityttö Lizzy pistää uudet niin sanotut vanhempansa kovalle koetukselle. Kaksi nuorempaa lasta, Juan ja Lita, eivät hekään päästä kokemattomia, vakaaseen ja tasaisen rauhalliseen menoon tottuneita uusia vanhempiaan helpolla, vaikka suhtautuvatkin heihin varauksettomammin kuin isosiskonsa.
Elokuva on hauskoja ja väliin överikommelluksia täynnä, mutta toisaalta herkimmän katsojan silmään saattaa mennä roska kuvattaessa liikuttavalla tavalla lasten ja uusien vanhempien lähentyvää suhdetta. Tarina vie katsojansa oikeudenkäynteineen päivineen läpi koko adoptioprosessin, joka haastaa ja raastaa niin aikuisia kuin lapsia. Vaikka on vaikea arvioida kuinka totuudenmukainen kuvaus on, ja miten paljon se poikkeaa suomalaisista vastaavista käytönnöistä, herättää elokuva siitäkin huolimatta katsojassaan tunteita.
Lue myös: