Tämän hetken ehkä kovin suomalainen ohjaaja ulkomailla sitten Renny Harlinin on Thomas "Dome" August George Karukoski. Tänä vuonna ilmestynyt Tolkien-elokuva avasi hänelle ovet Suomesta Yhdysvaltojen elokuvateollisuuteen. Täällä meillä hänen tuotannostaan tunnetaan viimeisen viidentoista vuoden ajalta monen monta menestyselokuvaa, joista kaikista alla listaus ilmestymisjärjestyksessä:
- Tyttö sinä olet tähti (2005)
- Tummien perhosten koti (2008)
- Kielletty hedelmä (2009)
- Napapiirin sankarit (2010)
- Leijonasydän (2013)
- Mielensäpahoittaja (2014)
- Tom of Finland (2017)
Kuinka monta näistä olet nähnyt, entä mikä on oma suosikkisi?
Tolkien ei varmastikaan jää ainoaksi kansainväliseksi elokuvaksi, sillä Dome Karukoskelta on odotettavissa ainakin yksi kansainvälinen tuotanto lisää lähivuosina. Hän itse arvioi kuluneena kesänä, että aivan lähiaikoina häneltä ei kuitenkaan välttämättä ole odotettavissa mitään, kenties aikaisintaan vuonna 2021.
Kiusatusta pikkupojasta maailmanluokan ohjaajaksi
Karukoski syntyi Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa. Hänen äitinsä on suomalainen freelance-kirjeenvaihtaja Ritva Karukoski ja isänsä vuonna 2015 menehtynyt yhdysvaltalainen näyttelijä-runoilija George Dickerson, joka tunnettiin muun muassa sarjasta Hill Street Blues ja elokuvasta Psyko II. Dome oli viiden vanha, kun hän muutti Kyrpoksen auringon alta äitinsä kanssa Suomeen. Isänsä hän tapasi ensi kertaa vasta 14-vuotiaana.
Suomeen tultuaan äiti ja poika asettuivat asumaan Nurmijärvelle, jossa Dome joutui silmätikuksi. Hän haki syitä ja perusteita kiusaamiselleen, joka sai aikaan ulkopuolisuuden tunteita ja pahimmillaan jopa itsetuhoisia ajatuksia. Hän ajatteli muun muassa kaksikielisyytensä olevan yksi syy kiusaamiseen. Hän on äitinsä puolelta suomenruotsalainen, ja täysin suomenkielisellä paikkakunnalla hän oli sen vuoksi muista lapsista poikkeava. Dome jopa kieltäytyi puhumasta äidilleen ruotsia, mutta äiti sinnikkäästi jatkoi äidinkiellään puhumista lapselleen läpi vaikeidenkin vuosien. Ratkaisuna kiusaamistilanteeseen nähtiin koulunvaihto, joka ennemminkin tuntui Domesta rangaistukselta kuin ratkaisulta.
Poika kuitenkin selvisi eikä nyt aikuisiällä enää kanna kaunaa tai vihaa sisällään kiusaajiaan kohtaan, vaikka kouluajat häneen jälkensä jättikin. Dome tunnistaa itsessään edelleen vahvasti tarpeen tulla hyväksytyksi ja hakee tunnetta yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta muun muassa pelaamalla salibandya tiivissä peliporukassa.
Koulukiusaaminen on aiheellista nostaa tässäkin jutussa esiin, sillä se muistuttaa meitä sen karuudesta ja julmuudesta, mutta myös sen vuoksi, että ilman niitä kokemuksia Dome Karukoski ei varmaankaan olisi nykyisenlainen tuntemamme ja tietämämme Dome. Se miksi hän on vuosien saatossa kasvanut ei toki anna oikeutta kiusaamiselle, mutta tämäkin elämäntarina voi antaa jollekulle voimaa pyrkiä eteen ja ylöspäin.
Ohjaajan roolissa
Tavattuaan isänsä ja tutustuttuaan häneen Dome huomasi ja tunnusti olevansa itsekin varsin taiteellinen ja isänsä kaltainen. Aiemmin hän oli sysännyt haaveensa syrjään, mutta tutustuttuaan isäänsä hän antoi itselleen mahdollisuuden. Lukion jälkeen Dome haki kahdesti teatterikorkeakouluun pääsemättä sisään. Hän päätyi lukemaan markkinointia Hyvinkäälle ja tunsi olevansa hieman tuuliajolla elämässään.
Lopulta Karukosken tie vei Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjaajalinjan pääsykokeisiin. Hän tiesi vain kolmen hakijan pääsevän sisään ja piti liki mahdottomana ajatuksena olevansa yksi onnekkaista, mutta yllätyksekseen viimeisenä pääsykoepäivänä portti tulevaisuuteen avautui!
Ennen täyspitkiä elokuvia Dome Karukoski teki kaksi lyhytelokuvaa, vuonna 2003 elokuvat Käyttörangaistus ja Verenperintö. Hänen ensimmäinen täyspitkä elokuva Tyttö sinä olet tähti oli vielä opiskelevan ohjaajan lopputyö Taideteollisesta korkeakoulusta. Kyseinen elokuva sai aikanaan hienon vastaanoton ja keräsi ilmestymisvuonnaan 2005 yli 132000 katsojaa. Se voitti pohjoismaisen esikoiselokuvan palkinnon Norjan Amanda-gaalassa. Seuraavana vuonna se sai täällä Suomessa parhaan musiikin sekä Yleisö-Jussin, ja lisäksi elokuvan naispääosan esittäjä Pamela Tola ensimmäisen Jussi-ehdokkuutensa.
Viimeisen 15 vuoden aikana Karukoskesta on tullut suomalaisen nykyelokuvan yksi merkittävimmistä ohjaajista. Samalla, kun hän on tehnyt tasaisella tahdilla elokuvia, on hän avioitunut ja saanut vaimonsa kanssa kaksi lasta. Esikoispoika syntyi keväällä 2014 Mielensäpahoittaja-elokuvan työstön aikoihin, ja tytär kesken Tolkien-elokuvan kuvausten tammikuussa 2019.
Alla esittelen kolme Karukosken elokuvaa, jotka löydät myös Telia TV vuokraamosta.
Leijonasydän
Elokuva on Karukosken vuonna 2013 ilmestynyt viides täyspitkä elokuva. Se oli ilmestymisvuoden kolmanneksi katsotuin leffa vajaalla 200 000:lla katsojallaan. Elokuva kertoo itäsuomalaisesta Teposta (Peter Franzén), joka on sikäläisen uusnatsiryhmän johtohahmo. Tavattuaan elämänsä naisen Sarin (Laura Birn) Teppo joutuu ristiaallokkoon elämässään, sillä Sarin poika on tummaihoinen. Vastakkainasettelu uusnatsiaatteen ja rakkauden välillä on haastava, leijonasydän alkaa sykkiä lempeyttä.
Mielensäpahoittaja
Tuomas Kyrön kirjoihin perustuva ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva nähtiin valkokankailla vuonna 2014. Se laajensi jo orastavaa mielensäpahoittajailmiötä, joka on niistä päivistä voimistunut vuosikymmenen loppua kohden.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin" on tuttu hokema monelle meistä, ja näillä sanoin 8-kymppinen karvalakkivanhus usein aloittaa kerrontaansa. Sitä hän suoltaa tätä nykyä lehtien yleisönosastoille, sillä vaimo on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle sieltä enää koskaan kotiin pääsemättä, ja ainut ystävä Yrjänä on hänkin jo kuollut.
Hulvaton komedia näyttää mitä käy, kun Antti Litjan näyttelemä vanha mies maalta Hämeen sydänmailta lähtee hoitoon poikansa (Iikka Forss) ja miniänsä (Mari Perankoski) luo pääkaupunkiseudulle loukattuaan itsensä. Eihän siinä hyvä heilu!
Tom of Finland
Karukoski on kertonut tämän vuonna 2017 ilmestyneen ja omalta osaltaan Suomen 100-vuotisjuhlavuottakin juhlistavan elokuvan olleen hänelle haastavin ja siihen astisen uran ellei jopa näihin päiviin asti tärkein työprojekti, johon hän suhtautui monen vuoden ajan intohimoisesti saadakseen pureuduttua kuvataiteilijan ja sarjakuvapiirtäjä Touko Laaksosen elämään ja hahmoon toden teolla.
Elokuvassa seurataan homoeroottisen kuvataiteen tulkitsijan (Pekka Strang) elämää läpi vuosikymmenten Suomesta kansainväliseen suosioon ajalla, jota leimasi toinen maailmansota ja siitä selviytyminen sekä yksilöinä että yhteiskuntana sekä homouden tuomitsemisen kulttuuri ja siitä vaikeneminen. Saatuaan julkisuutta yhdysvaltalaisen"kehonrakennuslehden" julkaistua Laaksosen piirroksia hänelle avautui aivan uusi maailma Kaliforniassa. Julkisuudesta huolimatta ja olemalla oman taiteenlajinsa ehdotton kansainvälinen huippu, monelle Laaksosen jopa läheiselle ihmiselle tuli yllätyksenä tämän kuoltua vuonna 1991 kuka hän oli miehiään ja miten merkittävä taiteilja oli kyseessä.
Lue myös näitä ohjaajista:
- Steven Spielberg - koulukiusatusta Oscar-voittajaksi
- Christopher Nolan on huippuohjaaja ja herrasmies
- Pedro Almodóvar rakastaa naisia ja Madridia
- Quentin Tarantinon tie leffafanista kulttiohjaajaksi
