Kumpi on parempi: kirja vai sarja? Vai kannattaako tuollaiseen ikuisuuskysymykseen edes tarttua, ja nauttia molemmista?
Game of Thronesin tapauksessa ne kietoutuvat varsin tiiviisti toisiinsa. Rakastan hyviä tarinoita, ovat ne sitten sivuilla tai ruudulla ja olen odottanut paluuta Westerosiin jo siitä hetkestä kun luin Lohikäärmetanssi kakkosen viimeisen lauseen ja näin Aryan laivan kannella. Jäin koukkuun tämän hetken kohutuimpaan, puhutuimpaan (kirja)sarjaan nähtyäni sen ensimmäisen kauden ja luin heti perään kaikki neljä siihen mennessä suomeksi julkaistua osaa sekä viidennen englanniksi kun en jaksanut odotella suomennosta. Huomenna liimaudun TV:n ääreen heti kun vain työpäivän jälkeen ehdin ja odotan jo malttamattomana jatkoa tarinalle.
Siis sille, mikä on jo kirjoista tuttua.
Tuleva viides kausi on erityisen jännittävä sillä se on todennäköisesti viimeinen kausi mikä on jo julkaistu kirjana. Tulevan kuudennen kirjaosan julkaisupäivä on tällä hetkellä yhtä suuri mysteeri kuin tarinan loppuun asti hengissä selviävien hahmojen henkilöllisyys. Yleensä kirjan lukeminen spoilaa TV-sarjaa, mutta nyt taitaa kaudesta kuusi eteenpäin käydä päinvastoin. Jokunen pieni spoileri oli jo mukana edellisellä kaudella. Tilanne on katsojille sekä lukijoille kinkkisempi kuin jos joutuisi alimittaisena kaksintaisteluun huoneessa, jonka lattiassa on ammottava aukko. Tästä ei ehkä enää luovita luontaisella charmilla ja lupauksella maksaa velat. ;)
Fantasiagenren ystävänä minusta on ihanaa kun viimeistään Game of Thronesin myötä siitä on tullut katu-uskottavaa. Luen ja katson paljon muutakin, mutta historiallisten juttujen lisäksi fantasia nyt vain on lähinnä sydäntäni. Mutta ei mikään tarina toimi kirjana eikä TV:ssä noin vain. Game of Thrones toimii, sillä molemmissa on valtava määrä kiinnostavia sekä uskottavia hahmoja, ja juonenkäänteissä riittää ihmettelemistä luvusta ja jaksosta toiseen.
Game of Thronesissa on erityisen onnistunut casting ja myös niihin pienempiin mutta merkityksellisiin rooleihin on löydetty sopivat näyttelijät. Ikävöin erityisesti ensimmäisen kauden sympaattista Syrio Forelia, jonka taival loppui urhoollisesti kesken kaiken. Westerosissa kun kukaan ei ole turvassa ja talvi on tulossa, myös olohuoneisiin, sillä katsojilla on takuulla iho kananlihalla. Ei, en sentään kerro kuka kuolee ja kuka elää, mutta ruumiilta ei vältytä, se on selvä.
Huomista odotellessa oli tietenkin ihan pakko listata sarjan TOP 5 kohtaukseni:
Sijalla 5
Neloskauden päätösjaksossa nähty Briennen ja Hurtan miekkamättö. Kohtausta ei ole kirjoissa, eivätkä hahmot edes oikeasti tapaa toisiaan, joten moinen tuli täysin puun takaa. Pienen ”mitä hittoa”-hetken jälkeen nautiskelin näyttelijöiden heittäytymisestä.
Sijalla 4
Daeneryksen ja lohikäärmeiden nouseminen tuhkasta. Ensimmäisen kauden päätös on tähänastisista suosikkini ja se myös menee yksi yhteen kirjan kanssa. Seuraavien kausien vihoviimeiset kohtaukset eivät pärjää tälle.
Sijalla 3
Viseryksen kuolema. Kaveri saisi mitä ansaitsi ja samalla hänen sisarensa otti sen lopullisen askeleen eteenpäin kohti… no, eiköhän se selviä jossain vaiheessa. Viseryksen kuolema oli myös minulle sarjan ensimmäinen kunnollinen yllätyskuolema, joskin erittäin toivottu sellainen.
Sijalla 2
Melkein mikä tahansa kohtaus, missä Tyrion Lannister peittoaa (verbaalisesti) suurempansa. Fanitan sitä kääpiötä!
Sijalla 1
Neloskauden eniten etukäteen odottamani kaksintaistelu Oberyn Martellin ja Vuoren välillä. Kohtaus on kirjoissakin yksi suosikeistani, se on kirjoitettu aivan loistavasti ja vei jalat alta myös TV-ruudulla. Kohtausta katsoessani jaksoin toivoa taistelulle toisenlaista päätöstä, aina siihen brutaaliin poksahdukseen asti.
Huomenna alkavalta viidenneltä Game of Thorones-kaudelta odotan hahmojen jälleennäkemistä sekä niitä tiettyjä kirjoista tuttuja kohtauksia. Ja muitakin juttuja, esimerkiksi Braavosin kaupunkia. Siellä on jo piipahdettu ja tullaan viettämään aikaa Aryan kanssa. Mielikuvissani kaupunkini on sekä loistelias että rappiollinen ja on mielenkiintoista nähdä miten se on toteutettu sarjassa –vai nähdäänkö kenties jotain ihan muuta.
Hahmogalleriaan saadaan uutta väriä kun Oberyn Martellin tyttäret nähdään viimein ruudussa. Dornelaisia on ollut mukana jo kirjan puolella, joten on mukavaa saada heidät kunnolla myös toiseen formaattiin. Tulisieluisilla etelän ihmisillä on oma osansa valtaistuinpelissä.
Ja sitten on se aivan lopussa oleva kohtaus. Se, mikä on Lohikäärmetanssin toisen niteen sivulla 402. Se kohtaus, missä… no tapahtuu… se juttu. Kaamea juttu. Viidennen kauden kohtaus tyyliin punaiset häät, ne toiset häät, se mestaus ja varsijousihommelit käymälässä. Olettaen, että kausi menee niin pitkälle. Mutta eiköhän se harmillisesti mene.
Ai niin, se ikuisuuskysymys kirjoista ja sarjasta… ahmin molempia, mutta en vierasta niiden vertailua, enkä toisaalta lähde tekemään sitä väen väkisin. Ja silloin kun teen, se tapahtuu rakkaudesta molempiin. Tähän on tultu, sillä kumpikin Game of Thrones-formaatti toimii minulle.
Jos (kirja)sarja ei ole vielä sinulle tuttu, niin hyppää rohkeasti mukaan juonitteluun!