Sonerasta tuli Telia 23.3.2017. Vähän aikaa tästä julkaisimme Löydä uusi yhteys -videon jota hetken aikaa makusteltuani huomasin, että sen sanoma kolahtaa minuun itse asiassa aika lujaa, usealla tasolla.

Olen aina ollut isän poika. Muistan, kuinka hän opetti ajamaan minut autolla, kun olin 10-vuotias. Osti ensimmäisen moponi. Otti kuorma-autonsa ja pyöräkuormaajansa kyytiin. Muistan, kuinka itkin, kun hän lähti töihin pohjoiseen. En päässyt mukaan. Hän katsoi minua, ajoi pois ja tuli kohta takaisin. Hän otti sittenkin minut mukaansa! Isä ei ole enää täällä, hän siirtyi ajasta ikuisuuteen noin 15 vuotta sitten.

Äitini on 64-vuotias. Mitäköhän hänelle kuuluu? Onko hän yksinäinen tai sairas? Onko hänellä ikävä puolisoaan, minun isääni? Lapsenlapsiaan? Huomaan miettiväni tätä yhä useammin, mutta samaan aikaan yhteys häneen hiipuu vuodesta toiseen. Samalla tahdillani kasvaa huono omatuntoni.

Kun olin pieni, minulle tärkeimmät ihmiset olivat oma isä ja äiti. He tukivat minua, lohduttavat tarvittaessa. Nyt näin vanhempana mietinkin, mihin tuo yhteys katosi. Entä jos nyt olisi minun vuoroni auttaa äitiäni - maksaa takaisin.

Minulla on nyt perhe ja asumme tänä päivänä Vaasassa, kaukana kotiseudultamme. Kaikki läheiset ja lapsuudenystävät ja -tuttavat ovat Kuusamossa sekä osa siinä vieressä Posiolla. Pitkän välimatkan takia käymme Kuusamossa kahden kolmen kuukauden välein. Tuntuu, että aika ei meinaa riittää ketään siellä tapaamaan tai IRL-tapaaminen tuntuu jotenkin oudolta. Olen ollut niin kauan toisaalla. En osaa enää. Ja muutoin olen kuitenkin ihan normaali sosiaalinen ihminen, mutta jostain syystä koen näin vain lapsuudenystävien ja sukulaisten kohdalla. Outoa.

Nykyään on käytössä Whatsapit ja Facet sun muut, mutta ne eivät ole sama asia kuin että juttelu kasvotusten tai puhuminen puhelimessa. Jostain syystä olen nykyään huono soittamaan kenellekään. En soita esimerkiksi äidilleni enää koskaan, en kysy kuulumisia enkä puolestani kerro mitä minulle ja perheelleni kuuluu. Kun käymme Kuusamossa, en aina välttämättä edes käy hänen luonaan, vaan odotan jostain syystä, että hän tulee luoksemme. Minun pitäisi antaa aikaani myös hänelle, hän kun on antanut sitä minulle. Olen sen hänelle velkaa.

Toisaalta minulla on nyt uusia yhteyksiä, oma perhe johon kuuluu vaimo ja kaksi ihanaa, pientä lasta. Tiedän myös miten korjata katkenneet yhteydet, äiti ja lapsuudenystävät ovat vain puhelinsoiton päässä. Voisin yllättää heidät ja soittaa ihan jopa videopuhelun, se kun nykyään on helppoa.

Mikäs se numero olikaan?