Jussi-voittajat vuoden 2021 kotimaisista elokuvista on valittu

Jussi on suomalainen vuonna 1944 perustettu elokuva-alan palkinto. Jusseja jaetaan vuosittain parhaille suomalaisen elokuvan tekijöille. Palkinnoista päättää elokuva-alan ammattilaisten yhdistys Filmiaura. Voittajille jaettava kipsinen Jussi-patsas on Ben Renvallin suunnittelema, ja se esittää hajareisin seisovaa pohjalaismiestä. Jussi-palkinto on yksi Euroopan vanhimmista elokuvapalkinnoista.

Vuoden 2021 Jussi-patsaat jaettiin 6.5.2022 Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Esittelen tässä artikkelissa kaikkien 15. kategorioiden voittajat.

Hytti nro 6

Illan palkituin elokuva oli Hytti nro 6 peräti kahdeksalla Jussi-palkinnolla:

Paras elokuva

Paras ohjaus - Juho Kuosmanen

Paras naispääosa - Seidi Haarla

Paras käsikirjoitus - Andris Feldmanis, Livia Ulman, Juho Kuosmanen

Paras kuvaus - J-P Passi

Paras leikkaus - Jussi Rautaniemi

Paras lavastussunnittelu - Kari Kankaanpää

Paras maskeeraussuunnittelu - Liina Pihel

Hytti nro 6 on draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Seidi Haarla) ja venäläinen työmies (Juri Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Syntyy kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen kohtaaminen sekä kiintymyssuhde, jossa tunteet vaihtelevat äärilaidasta toiseen.

Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011, kuitenkin muunnellen monin tavoin: junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta.

Alla Hytti nro 6 tekijöiden haastattelu

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia

Paras miespääosa - Petri Poikolainen

Paras äänisuunnittelu - Sami Kiiski ja Heikki Kossi

Sokea ja rinnastaan alaspäin halvaantunut Jaakko (Petri Poikolainen) on kotinsa vankina, kunnes eräänä päivänä hän päättää lähteä tapaamaan toisessa kaupungissa asuvaa naisystäväänsä. Päästäkseen perille Jaakon on luotettava viiden tuntemattoman ihmisen apuun. Elokuva on ennennäkemätön rakkaustarina, jossa Petri Poikolainen tekee elämänsä roolin.

Petri Poikolainen on suomalainen näyttelijä. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2000 ja työskenteli näyttelijänä kahdeksan vuotta ennen sairastumistaan. Hän on näytellyt muun muassa Seinäjoen kaupunginteatterissa, Eurooppa Neljä -teatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Poikolainen sairastaa Ms-tautia ja on sokeutunut. Hänen viimeiseksi teatterityökseen jäi Pirkan rooli Helsingin kaupunginteatterissa vuosina 2010–2011 esitetyssä näytelmässä Eila, Rampe ja palvattu onni.

Vaikka tässä elokuvassa Poikolainen esittää MS-tautia sairastavaa miehestä, tarina ei kerro hänestä itsestään vaan on fiktiivinen. Elokuva palkittiin vuonna 2021 Venetsian elokuvajuhlien Orizzonti Extra -palkinnolla, jonka voittajan valitsi yleisö.

Guled & Nasra

Paras musiikki - Andre Matthias

Paras pukusuunnittelu - Anu Gould

Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Guled & Nasra on ajaton tarina perheestä äärimmäisten valintojen edessä. Guled (Omar Abdi) hankkii perheensä niukan elannon haudankaivajana Itä-Afrikan Djiboutissa. Arkea varjostaa puoliso Nasran (Yasmin Warsame) vakava sairaus sekä huoli kaupungin kaduilla viihtyvästä teini-ikäisestä pojasta Mahadista (Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim). Nasra tarvitsee rahat kiireelliseen leikkaukseen, ja Guled ja Mahad päättävät tehdä kaikkensa rakkaansa pelastamiseksi ja perheen yhdistämiseksi. Djiboutin karunkauniissa maisemissa kuvattu toiveikas draama on Khadar Ayderus Ahmedin ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö.

Paras naissivuosa

Marja Packalén – 70 on vain numero

Marja Packalén on suomalainen näyttelijä. Hän on näytellyt useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa, ja on myös toiminut ääninäyttelijänä Muumilaakson tarinoita -piirrossarjassa. Packalénille myönnettiin vuoden 2019 Ida Aalberg -palkinto, joka on suuruudeltaan 15 000 euroa.

70 on vain numero on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamakomediaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna Vuoksenmaa. Sen päärooleissa näyttelevät Packalènin lisäksi Hannele Lauri, Mikko Nousiainen ja Misa Palander. Elokuvan teemoja ovat yksinäisyys, lapsettomuus, julkisuuden paineet ja ikäkriisi.

Paras miessivuosa

Lasse Poser – Fucking with Nobody

Lasse Poser on suomalainen näyttelijä. Hän tuli tunnetuksi sarjasta Rakastuin mä luuseriin, jossa hän esitti miespäähenkilöä Hemmoa. Sittemmin hän on esiintynyt mm. sarjassa Maan mitta.

Fucking with Nobody on Hannaleena Haurun ohjaama satiirinen draamakomediaelokuva, joka saapui teatterilevitykseen vuonna 2021. Hauru näyttelee itse myös elokuvan pääosaa. Elokuva kertoo rakkauden tarinallistamisesta. Siinä päähenkilö luo kulissisuhteen Instagramiin osoittaakseen nyky-yhteiskunnan nälän perinteisiä romanttisia tarinoita kohtaan.

Elokuva sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla Biennale College Cinema -esityssarjassa 7. syyskuuta 2020. Se oli ensimmäinen kyseiseen kategoriaan valittu suomalaiselokuva. Elokuva palkittiin Sevillan elokuvajuhlissa Women in Focus -palkinnolla.

Paras dokumenttielokuva

Invisible Demons – Tuhon merkit

Invisible Demons – Tuhon merkit on Rahul Jainin ohjaama suomalainen dokumenttielokuva vuodelta 2021. Cannesin elokuvajuhlien ympäristösarjan erikoisnäytöksenä esitetty Invisible Demons on surullisen ajankohtainen. Elokuva käsittelee ympäristön tilaa ja ilmastonmuutoksen seurauksia Intian pääkaupungissa New Delhissä. Dokumentissa seurataan Intian pääkaupungin asukkaiden arkea saasteiden, tulvien ja ilmastonmuutoksen seurausten puristuksessa. Mittari näyttää 49 astetta ja ilma on niin sakeana saasteista, että uutisankkuri kehottaa skippaamaan juoksulenkin.

Dokumentin tuotannossa on paljon suomalaista osaamista: Heino Deckertin kanssa yhteistuottaja ja toinen käsikirjoittaja Iikka Vehkalahti, yhtenä kuvaajana Tuomo Hutri, foley-ääniä tehnyt Heikki Kossi sekä säveltäjä harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen.

Paras lyhytelokuva

Hei hei Tornio

Emilia Hernesniemen lyhyt dokumenttielokuva kertoo nuoruudesta, lähtemisestä ja jäämisestä. Päähenkilö Vilma on 18-vuotias torniolainen ylioppilas, joka haaveilee muuttamisesta Helsinkiin. Vilma valmistuu lukiosta, juhlii viimeisiä iltoja kotikaupungissaan ja kuuntelee ei-toivottuja neuvoja tunteikkailta aikuisilta. Elokuva kertoo niistä hetkistä, kun asiat muuttuvat pysyvästi. Hei hei Tornio on Hernesniemen kandityö Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselle, jossa hän opiskelee dokumenttielokuvan ohjausta.

Betoni-Jussi

Heikki Nousiainen

Heikki Nousiainen on suomalainen näyttelijä, jonka taiteellinen työ on jatkunut katkeamattomana ja uusia tasoja saavuttavana yli 57 vuoden ajan. Nousiainen on näytellyt pisimpään Suomen Kansallisteatterissa. Hän valmistui Suomen teatterikoulusta vuonna 1969 ja sai kiinnityksen ensin Kotkan kaupunginteatteriin, josta siirtyi Tampereen Teatteriin vuosiksi 1973–1975. Sitten Nousiainen aloitti yli 30-vuotiseksi venähtäneen uransa Kansallisteatterissa.

Kansallisteatterista vuonna 2008 eläkkeelle jäätyään hän on esiintynyt Tampereen Teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Tampereen Komediateatterissa (mm. Kvartetin Reginald Paget 2013). Syksyllä 2014 hänet nähtiin taas Kansallisteatterissa Vanja-enon professori Serebrjakovina.

Teatterityön ohella Nousiainen on esiintynyt paljon myös radiokuunnelmissa ja elokuvissa. Hän esitti myös Uuno Turhapuron appiukkoa elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies. Nousiaisen tunnetuimpia radiorooleja on ministeriön erikoisosaston vanhempi virkamies Roland Lennox-Brown sarjassa Knalli ja sateenvarjo, jonka on käsikirjoittanut englantilainen Edward Taylor. Kyseisen roolin Nousiainen sai edellisen näyttelijän Kauko Helovirran kuoltua. Nousiainen on esiintynyt sarjassa vuodesta 1996, tosin tätä ennen hän kyllä esiintyi sarjassa sivurooleissa. Nousiainen on nähty presidentti Urho Kekkosen roolissa televisiosarjoissa Vallan miehet (1986), Presidentit (2006) ja Piru ja peijooni (2008), sekä Jouko Turkan näytelmässä Presidentin dementia (1994).