En juurikaan käy ruokakaupassa…
Kehitin aikoinani päässäni salaliittoteorian; kaupan henkilökunta sabotoi kaupassakäyntejäni kun huomasivat valvontakameroista, tuolta se idiootti taas tulee.
Kärryjonoon joku käy laittamassa tyrkylleni sen ainoan kärryn jossa yksi pyörä on jumissa, se pitää hirveää vinguntaa ja ohjaa kärryt minne sattuu. HeVi pussin suu liimataan kiinni, ja henkilökunta ohjaa minut vaivihkaa kassajonoon, joka ei liiku yhtä ripeästi kun ne viisi muuta.
Mutta Teliakaupassa käyn, sunnuntaina. Ajattelin ettei eläkeläiset ja muut toimettomat ole sunnuntaina myymälän aukaisuaikaan kansalaista etuilemassa. Miten väärässä olinkaan…
Ennen meitä oli myymälän ripaan ehtinyt nainen pienen lapsen kanssa ja vanhempi nainen, eläkeläinen. Ei luvannut hyvää, eikä luvannutkaan!
Nainen pienen lapsen kanssa valitti jotain 4,90€ maksaneesta prepaid jutusta. Myyjä keskusteli sujuvalla englanninkielellä naisen miehenkin kanssa puhelimessa. Asiasta ei tullut selkoa kymmenessä minuutissa, joten myyjä pyysi naista odottamaan ja otti käsittelyyn seuraavan asiakkaan, sen eläkeläisen.
Vanhalle naiselle oli myyty torstaina kannettava tietokone nettikortilla, ja nyt laite ei enää toiminut Halusi palauttaa ostoksensa, mutta eihän se käynyt. Laite pitää korjata, sanoi myyjä. Se ainoa myyjä joka palveli uskollisesti asiakkaita, sunnuntaina.
Nainen oli pistänyt kolmessa päivässä koneen niin juntturaan ettei nettiyhteys SIM.kortilla enää onnistunut. Eikä tainnut onnistua mikään muukaan. Sivusta stalkkaamalla kuulosti siltä, että vanha nainen oli vähän pihalla, kuten ne useat asiakkaat jotka tulivat jälkeemme. Ne, jotka lannistuivat viidessä minuutissa ja äänestivät jaloillaan.
Asian selvittämiseen meni myyjältä, siltä ainoalta, aikaa neljäkymmentä minuuttia (40). Sitkeänä sisseinä odottelimme tyynenä vuoroamme. Halusin ostaa myymälän viimeisen vaaleanpunaisen, jonka ostotapahtumaan meni kolme minuuttia (3).
Mutta myyjä oli ystävällinen, ja hoiti hommansa ammattimaisesti!
