Minä voisin aloittaa kahdella ihan käytännön kysymyksellä 
Meillä oli viime talvena aivan kamala tilanne, kun nuorempi tyttäremme, silloin 5-vuotias, katosi parin tunnin ajaksi. En mene nyt yksityiskohtiin mutta nyt, kun hän aloitti eskarissa ja ryhmäkoot ovat suuria niin meillä huolettaa, että hän voi lähteä yksinään eskarin pihalta eikä kukaan huomaa. Olemme toki kertoneet tästä eskarissa ja opettajat sekä kasvattajat tietävät tilanteen. Meillä on silti huoli olemassa.
Ostimme lapselle kellopuhelimen, jolla voisimme seurata häntä tarvittaessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui kellon suuri koko, hän ei halua pitää kelloa ranteessa koska se on niin kolho.
Olisiko vinkkejä siihen miten saisimme hänet pitämään kelloa?
Kello on tottakai vain apuväline, olemme käyneet tytön kanssa keskusteluja tapahtuneesta ja toivomme, että kasvaessaan hän ymmärtää paremmin mitä tapahtui.
Toinen kysymykseni liittyy ryhmäpaineeseen ja tilanteiden käsittelyyn.
Osassa lapsiperheitä ei kiinnitetä huomiota lasten puhelimien ja vaikka erilaisten sovellusten käyttämiseen. 7-8-9 vuotiaat käyttävät 12+ tai jopa sitä vanhemmille tarkoitettuja sovelluksia. En mene syihin koska en tiedä miksi näin on.
Meillä ollaan tarkkoina näissä asioissa. Ongelmaksi muodostuu se, että me ollaan sitten ne tyrannivanhemmat ja tiukkapipot, kun huolehdimme rajoista tarkemmin. “Mutta kun kavereilla on!”.
Olemme keskustelleet vanhemman tytön kanssa esimerkiksi Snapchatin tai vaikka Zoomerangin käyttämisestä, millaista sisältöä niissä liikkuu sekä mahdollisista riskeistä. Ne kun molemmat ovat todella suosittuja sovelluksia nykyään niin jonkinlainen ryhmäpaine alkaa näkymään nyt, kun vanhempi tyttö aloitti kolmosluokalla. Ongelma ei ole vielä onneksi iso, mutta pelkään pahenevan kun hän kasvaa. Hyvää on se, että hän tuntuu ymmärtävän riskit ja toistaiseksi olemme pystyneet käsittelemään tilanteet käytännön esimerkkien kautta. Tyyliin mitä voi tapahtua jos.
Onko tällaisiin keskusteluihin hyviä vinkkejä?
Hei! Minä olen Lauri Sundberg ja työskentelen Pelastakaa Lapset ry:llä digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden tiimissä. On mukava olla täällä! Vastailen kysymyksiinne tänään klo 15:00 asti.
Otan mielelläni myös vastaan ehdotuksia ja ajatuksia, joita teillä on lasten digimaailmaan liittyen. Onko jotain, josta tahtoisit saada lisää tietoa tai materiaalia? Mihin digimaailman ilmiöihin Pelastakaa Lasten pitäisi mielestäsi keskittyä enemmän? Entä onko teidän perheessänne jotain hyväksi havaittuja digilaitteiden käyttöön liittyviä vinkkejä, joita tahdot jakaa muille? Sana on vapaa!
Minä voisin aloittaa kahdella ihan käytännön kysymyksellä
Meillä oli viime talvena aivan kamala tilanne, kun nuorempi tyttäremme, silloin 5-vuotias, katosi parin tunnin ajaksi. En mene nyt yksityiskohtiin mutta nyt, kun hän aloitti eskarissa ja ryhmäkoot ovat suuria niin meillä huolettaa, että hän voi lähteä yksinään eskarin pihalta eikä kukaan huomaa. Olemme toki kertoneet tästä eskarissa ja opettajat sekä kasvattajat tietävät tilanteen. Meillä on silti huoli olemassa.
Ostimme lapselle kellopuhelimen, jolla voisimme seurata häntä tarvittaessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui kellon suuri koko, hän ei halua pitää kelloa ranteessa koska se on niin kolho.
Olisiko vinkkejä siihen miten saisimme hänet pitämään kelloa?
Kello on tottakai vain apuväline, olemme käyneet tytön kanssa keskusteluja tapahtuneesta ja toivomme, että kasvaessaan hän ymmärtää paremmin mitä tapahtui.
Moi Tero, kiitos hyvästä kysymyksestä! On todella ymmärrettävää, että haluatte lisätä lapsen turvallisuutta ja että aiemmin sattunut, hyvin ikävältä kuulostava tilanne on nostanut huolta siitä, missä lapsi liikkuu. Ostamanne kellopuhelin voikin olla juuri tällaisissa tilanteissa oivallinen työkalu yhteydenpitoon ja pienen lapsen turvallisuuden lisäämiseen.
Hyvä, että olette jutelleet lapsen kanssa kellosta ja hän on ilmaissut myös oman perustelunsa siihen, miksi ei halua pitää kelloa (suuri koko). Ensimmäisenä minulle tuleekin mieleen nimenomaan tuo keskusteleminen, eli yhtäältä lapsen omien ajatusten kuuleminen ja perustellusti kertominen, miksi lapsen olisi tärkeää pitää kelloa ja miten hän voi myös itse hyötyä siitä.
Toiseksi minulle tulee mieleen se, voisiko kellosta saada jotenkin enemmän lapselle mieluisan näköisen? Jos siinä on esimerkiksi mahdollista vaihtaa ranneketta, voisiko lapsi itse valita hänelle kivannäköisen rannekkeen? Täten hän kokisi olevansa ikään kuin itse osa kellon käyttöönottoa. Tai voisitteko keksiä lapsen kanssa yhdessä nimen kellolle?
Riippuen siitä, mitä toimintoja kellossa on, ehkä sitä voisi käyttää aluksi johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen. Tätä voi olla vaikkapa pelaaminen, satujen lukeminen äänipuhelulla tai mikä vaan tekeminen, josta lapsi itse pitää. Ajatuksena tässä on siis se, että lapsi yhdistäisi kelloon myönteisiä ajatuksia ja näkisi myös sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kellon käyttöön voisi myös pyrkiä totuttelemaan pikkuhiljaa, siten, että lapsi pitää ensin kelloa lyhyitä, yhdessä ennalta sovittuja aikoja kerrallaan. Lasta voisi täten palkita onnistuneesta kellon kädessä pitämistä kehuilla ja vaikkapa pienillä palkinnoilla, kuten mieluisalla tekemisellä. Systemaattisella harjoittelulla, jossa kellon pitämisestä kehutaan ja kelloa pidetään pikkuhiljaa pidempiä pätkiä kädessä, voi kellonkäyttö alkaa ajan kanssa tuntua helpommalta.
Viimeiseksi mieleeni tulee se, että onko muilla perheenjäsenillä tai lapsen läheisillä kelloja? Entä hänen kavereillaan? Kellon käyttöön voi motivoida se, että sitä on niin sanotusti ”normalisoitu”, eli että lapsi näkee arjessaan paljon muitakin, kelloa käyttäviä ihmisiä. Pohdin myös, että olisiko lapsella jotain esikuvia tai sankareita, joista voisi löytää kuvia tai videoita kello kädessä? Ehkä tämä voisi myös lisätä motivaatiota kellonkäyttöön.
Pienen ihmisen tahto voi olla hyvin vahva, mutta ehkä nämä vinkit saavat hänet näkemään myös kellon myönteisiä puolia ja sen käyttö alkaa tuntua hieman helpommalta. Tsemppiä!
Toinen kysymykseni liittyy ryhmäpaineeseen ja tilanteiden käsittelyyn.
Osassa lapsiperheitä ei kiinnitetä huomiota lasten puhelimien ja vaikka erilaisten sovellusten käyttämiseen. 7-8-9 vuotiaat käyttävät 12+ tai jopa sitä vanhemmille tarkoitettuja sovelluksia. En mene syihin koska en tiedä miksi näin on.
Meillä ollaan tarkkoina näissä asioissa. Ongelmaksi muodostuu se, että me ollaan sitten ne tyrannivanhemmat ja tiukkapipot, kun huolehdimme rajoista tarkemmin. “Mutta kun kavereilla on!”.
Olemme keskustelleet vanhemman tytön kanssa esimerkiksi Snapchatin tai vaikka Zoomerangin käyttämisestä, millaista sisältöä niissä liikkuu sekä mahdollisista riskeistä. Ne kun molemmat ovat todella suosittuja sovelluksia nykyään niin jonkinlainen ryhmäpaine alkaa näkymään nyt, kun vanhempi tyttö aloitti kolmosluokalla. Ongelma ei ole vielä onneksi iso, mutta pelkään pahenevan kun hän kasvaa. Hyvää on se, että hän tuntuu ymmärtävän riskit ja toistaiseksi olemme pystyneet käsittelemään tilanteet käytännön esimerkkien kautta. Tyyliin mitä voi tapahtua jos.
Onko tällaisiin keskusteluihin hyviä vinkkejä?
Lapsella on oikeus suojeluun ja vanhemman vastuulla on luoda lapsen digitaalista turvallisuutta tukevat rajat. Näistä lähtökohdista käsin on todella hyvä, että perheessänne ollaan tarkkoja turvallisuuden suhteen. Kuten toit esiin, valitettavasti kaikissa perheissä tilanne ei ole tämä. Tämän lisäksi lapset voivat toki myös laittaa hieman ”ekstraa”, eli liiotella sitä, mitä kaikkea muut kaverit saavat tehdä. Onkin aina hyvä, jos eri lasten vanhempien on mahdollista vaihtaa keskenään tietoa perheissä olevista käytännöistä ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Todellisuuden nimissä tämä toki on joskus helpommin sanottu kuin tehty.
Pohdit vinkkejä sovelluksiin ja someen liittyvien tilanteiden käsittelemiseen. Tilanteiden käsitteleminen käytännön esimerkkien kautta on jo itsessään erinomainen ajatus ja on hyvä, että olette näin tehneetkin. Me Pela:lla suosittelemmekin, että kiinnostuksen osoittaminen lapsen (digi)maailmaan ja keskustelu toimii tukevana pohjana lapsen digitaaliselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
Rajoitusten perustelussa voi kertoa palvelujen ikärajoista sekä sovelluksiin liittyvistä riskeistä. Vaikka lapsilla onkin paljon tietoa, he eivät aina osaa nähdä, että riskit voisivat osua heidän itsensä kohdalle. Siksi onkin hyvä yhtäältä jutella eri riskeistä, ennalta ehkäistä niitä sekä tehdä suunnitelma sen varalle, jos riski osuu omalle kohdalle. Kun uusia sovelluksia otetaan käyttöön, olisi se hyvä tehdä lapsen kanssa, tutustumalla niihin yhdessä ja keskustelemalla niihin liittyvistä hyvistä puolista ja riskeistä.
Sovellusten hyviä puolia voivat lapselle olla vaikkapa kaverisuhteiden ylläpito, viihtyminen, itsensä ilmaiseminen, uuden tiedon saaminen ja valtavan moni muu asia!
Riskejä, joista lapsen ja perheen on hyvä olla tietoinen, ovat mm. yksityisyyteen liittyvät riskit kuten omien tietojen leviäminen, ahdistava sisältö, kiusaaminen, nettihuijaukset tai asiattomat yhteydenotot.
Lapset jättävät usein kertomatta aikuiselle, jos he kohtaavat jotain ikävää netissä. Tämän ennalta ehkäisemiseksi onkin tärkeää, että vanhemmilla ja lapsilla on toimiva keskusteluyhteys ja että lapsi tietää, että vanhemmat ennemminkin tukevat, kuin syyllistävät, jos lapselle sattuu jotain ikävää netissä. Monesti lapset syyttävät itseään tapahtuneesta tai ovat huolissaan siitä, miten aikuiset reagoivat.
Ryhmäpaineeseen liittyen mieleeni tulee seuraavia asioita, joista lapsen on hyvä olla tietoinen:
- Lapsen ei tarvitse tehdä mitään sellaista, joka ei itsestä tunnu hyvältä.
- Lapsen ei tarvitse katsoa ikävää tai ahdistavaa sisältöä, vaikka joku tuttu tällaista katsoisikin tai jakaisi
- Lapsen ei tarvitse jakaa itsestään tietoa nettiin eikä etenkään tuntemattomille ihmisille, vaikka nämä pyytäisivätkin
Lisää työkaluja keskustelun tueksi löydät esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Vanhempien mediataitokurssin Turvallinen digiarki -osiosta: https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/turvallinen-digiarki/haitalliset-mediasisallot-ja-niiden-herattamat-tunteet/
Tsemppiä digiarkeen!
Telia sekä Pelastakaa Lapset ovat tuottaneet paljon hyödyllistä materiaalia digitaalisen vanhemmuuden tueksi. Suosittelen tsekkaamaan esimerkiksi seuraavat:
Aikanaan tuli katsottua tätä Mannerheimin Lastensuojeluliiton videota, kun omatkin lapset olivat nuorempia. Tämä oli hyvä esimerkki netin vaaroista, jos vanhemmat eivät kontrolloi lasten netin käyttöä.
Netissä kuka vaan voi olla mitä vaan
Aikanaan tuli katsottua tätä Mannerheimin Lastensuojeluliiton videota, kun omatkin lapset olivat nuorempia. Tämä oli hyvä esimerkki netin vaaroista, jos vanhemmat eivät kontrolloi lasten netin käyttöä.
Netissä kuka vaan voi olla mitä vaan
Kyllä, tämä video on edelleen valitettavan ajankohtainen!
Lapset kohtaavat arjessaan hyvin paljon viestittelyä tuntemattomilta ja itseään vanhemmilta henkilöiltä. Pelastakaa Lasten vuonna 2021 teettämän Grooming-selvityksen kyselyyn vastanneista 11–17-vuotiaista lapsista 62 % vastasi heihin olleen netin välityksellä yhteydessä henkilö, jonka he tiesivät tai epäilivät olleen aikuinen tai vähintään lasta viisi vuotta vanhempi henkilö.
Lapselle on äärimmäisen tärkeää muistuttaa, että netissä ei voi koskaan tietää täysin varmasti, kuka yhteydenottaja on. Lapsella tulee olla tieto, että hämmentävistä tai oudolta tuntuvista yhteydenotoista ja tilanteista pitää kertoa aina aikuiselle.
Hienoa, kiitos @LauriSund kattavasta vastauksesta. Poimin sieltä muutamia joihin vastaan.
Riippuen siitä, mitä toimintoja kellossa on, ehkä sitä voisi käyttää aluksi johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen. Tätä voi olla vaikkapa pelaaminen, satujen lukeminen äänipuhelulla tai mikä vaan tekeminen, josta lapsi itse pitää. Ajatuksena tässä on siis se, että lapsi yhdistäisi kelloon myönteisiä ajatuksia ja näkisi myös sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kellon käyttöön voisi myös pyrkiä totuttelemaan pikkuhiljaa, siten, että lapsi pitää ensin kelloa lyhyitä, yhdessä ennalta sovittuja aikoja kerrallaan. Lasta voisi täten palkita onnistuneesta kellon kädessä pitämistä kehuilla ja vaikkapa pienillä palkinnoilla, kuten mieluisalla tekemisellä. Systemaattisella harjoittelulla, jossa kellon pitämisestä kehutaan ja kelloa pidetään pikkuhiljaa pidempiä pätkiä kädessä, voi kellonkäyttö alkaa ajan kanssa tuntua helpommalta.
Viimeiseksi mieleeni tulee se, että onko muilla perheenjäsenillä tai lapsen läheisillä kelloja? Entä hänen kavereillaan? Kellon käyttöön voi motivoida se, että sitä on niin sanotusti ”normalisoitu”, eli että lapsi näkee arjessaan paljon muitakin, kelloa käyttäviä ihmisiä. Pohdin myös, että olisiko lapsella jotain esikuvia tai sankareita, joista voisi löytää kuvia tai videoita kello kädessä? Ehkä tämä voisi myös lisätä motivaatiota kellonkäyttöön.
Lähdimme liikkeelle lapsen ehdoilla eli kannustimme häntä pitämään kelloa jonkin aikaa ja jos hän halusi ottaa sen pois niin emme tehneet siitä ongelmaa. Huomasimme vain aika pian, että pitkiä aikoja hän ei suostunut sitä pitämään. Nyt kun sanoit niin meillä on jäänyt tuo palkitseminen kokeilematta.
Olemme harjoitelleet kellon käyttöä, opetelleet soittamaan sen avulla sekä laittamaan viestejä. Tyttö on soittanut sillä myös mummolle 
Hyvä ja tosi jännä vinkki tuo satujen lukeminen sen kautta, kiitos.
Muilla lapsilla ei ole vastaavaa kelloa, joten tämä on itsessään pieni haaste. Kokeeko tyttö olevansa erilainen kuin muut.
Hienoa, kiitos @LauriSund kattavasta vastauksesta. Poimin sieltä muutamia joihin vastaan.
Riippuen siitä, mitä toimintoja kellossa on, ehkä sitä voisi käyttää aluksi johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen. Tätä voi olla vaikkapa pelaaminen, satujen lukeminen äänipuhelulla tai mikä vaan tekeminen, josta lapsi itse pitää. Ajatuksena tässä on siis se, että lapsi yhdistäisi kelloon myönteisiä ajatuksia ja näkisi myös sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kellon käyttöön voisi myös pyrkiä totuttelemaan pikkuhiljaa, siten, että lapsi pitää ensin kelloa lyhyitä, yhdessä ennalta sovittuja aikoja kerrallaan. Lasta voisi täten palkita onnistuneesta kellon kädessä pitämistä kehuilla ja vaikkapa pienillä palkinnoilla, kuten mieluisalla tekemisellä. Systemaattisella harjoittelulla, jossa kellon pitämisestä kehutaan ja kelloa pidetään pikkuhiljaa pidempiä pätkiä kädessä, voi kellonkäyttö alkaa ajan kanssa tuntua helpommalta.
Viimeiseksi mieleeni tulee se, että onko muilla perheenjäsenillä tai lapsen läheisillä kelloja? Entä hänen kavereillaan? Kellon käyttöön voi motivoida se, että sitä on niin sanotusti ”normalisoitu”, eli että lapsi näkee arjessaan paljon muitakin, kelloa käyttäviä ihmisiä. Pohdin myös, että olisiko lapsella jotain esikuvia tai sankareita, joista voisi löytää kuvia tai videoita kello kädessä? Ehkä tämä voisi myös lisätä motivaatiota kellonkäyttöön.
Lähdimme liikkeelle lapsen ehdoilla eli kannustimme häntä pitämään kelloa jonkin aikaa ja jos hän halusi ottaa sen pois niin emme tehneet siitä ongelmaa. Huomasimme vain aika pian, että pitkiä aikoja hän ei suostunut sitä pitämään. Nyt kun sanoit niin meillä on jäänyt tuo palkitseminen kokeilematta.
Olemme harjoitelleet kellon käyttöä, opetelleet soittamaan sen avulla sekä laittamaan viestejä. Tyttö on soittanut sillä myös mummolle Hyvä ja tosi jännä vinkki tuo satujen lukeminen sen kautta, kiitos.
Muilla lapsilla ei ole vastaavaa kelloa, joten tämä on itsessään pieni haaste. Kokeeko tyttö olevansa erilainen kuin muut.
Kuulostaa siltä, että olette ehtineet jo kokeilla monta kikkaa! Jos lapsen lähiympäristössä ei ole muita lapsia niin netistä voi myös hakea esimerkkejä, kuten videoita, joissa lapset käyttävät kelloja. Ja toki kertoa, että aika moni lapsi niitä nykyisin käyttää. Jos vaikkapa vanhempi sisarus on siihen halukas, tämäkin voisi näyttää esimerkkiä kokeilemalla kelloa ja kannustamalla nuorempaa sen käyttöön.
No kun en oikein itsekään osaa niin miten osaan niistä kertoa lapsille? Minua itseä ei nämä kaikki tiktokit edes kiinnosta,joku snapchattikin on. Kun menen juttelemaan niin lapsi vain ajaa minut pois. Jatkuvasti hän niitä kyllä selaa.
No kun en oikein itsekään osaa niin miten osaan niistä kertoa lapsille? Minua itseä ei nämä kaikki tiktokit edes kiinnosta,joku snapchattikin on. Kun menen juttelemaan niin lapsi vain ajaa minut pois. Jatkuvasti hän niitä kyllä selaa.
Hyvä kysymys!
On positiivista, että olet pyrkinyt juttelemaan lapsen digilaitteiden ja somen käytöstä, vaikka hän onkin ajanut sinut pois. Vaikka sosiaalinen media tai sovellukset eivät kiinnostaisikaan meitä, ovat ne monille lapsille tärkeitä paikkoja ja siksi niistä on hyvä keskustella.
Joskus voi toimia, että pyytää lasta ikään kuin toimimaan opettajana ja kertomaan käyttämistään sovelluksista ja some-alustoista. Tähän on hyvä varata joku rauhallinen hetki, jonka voi vaikkapa sopia lapsen kanssa yhdessä etukäteen. Seuraavat avoimet kysymykset voivat auttaa keskustelussa ja herätellä enemmän vastauksia kuin yksinkertaiset ”kyllä tai ei”-kysymykset. Tarkoituksena ei siis ole kuulustella lasta, vaan olla avoimen utelias ja positiivinen, mutta samalla myös tuoda mahdolliset huolet esiin avoimesti.
- Mitä kivaa olet viime aikoina tehnyt puhelimella?
- Mitä kaikkia soma-alustoja käytät?
- Haluaisitko näyttää minulle, miten sovellusta (esim. Snapchatia) käytetään?
- Miten koet, että sovellus vaikuttaa elämääsi?
- Millaisia kivoja tai hyviä asioita se tuo?
- Entä millaisia ikäviä asioita?
- Miten tällaisissa ikävissä tilanteissa voi toimia?
- Oletko joskus kohdannut jotain ikävää netissä? Mitä se oli ja miten toimit silloin?
- Tiedäthän, että voit aina kertoa minulle, jos jotain ikävää tapahtuu?
Mikäli lapsi ei sillä hetkellä ole avoin keskustelulle, on hänen kaikkein tärkeintä tietää, että voi aina tulla kertomaan, jos kokee jotain askarruttavaa tai huolettavaa sovelluksiin tai someen liittyen.
Hyviä, moneen eri sovellukseen ja nettiin yleisesti sovellettavia turvallisuuskäytänteitä löydät tarkemmin vaikkapa Pelastakaa Lasten Digitaalisen lapsuuden keskuksen, Kiditalin sivuilta. Täältä löydät tiiviisti koottuna vinkkejä turvallisuuteen sekä testin, jolla voit kokeilla omia digiturvallisuustaitojasi.
Commonsense media on sivusto, jolta löytyy erittäin kattavasti eri sovelluksiin, peleihin, ohjelmiin ja some-alustoihin liittyvää tietoa, ohjeita ja suosituksia englanniksi.
Tämän lisäksi lapset voivat toki myös laittaa hieman ”ekstraa”, eli liiotella sitä, mitä kaikkea muut kaverit saavat tehdä.
Tämä on hyvä muistutus, lapsi voi herkästi tosiaan värittää tilannetta ja niin usein varmasti onkin.
Sovellusten hyviä puolia voivat lapselle olla vaikkapa kaverisuhteiden ylläpito, viihtyminen, itsensä ilmaiseminen, uuden tiedon saaminen ja valtavan moni muu asia!
Riskejä, joista lapsen ja perheen on hyvä olla tietoinen, ovat mm. yksityisyyteen liittyvät riskit kuten omien tietojen leviäminen, ahdistava sisältö, kiusaaminen, nettihuijaukset tai asiattomat yhteydenotot.
Meillä tyttö haluaakin eri sovelluksia juuri sen takia, että voi olla yhteydessä kavereihin. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin kaverien merkitys ja yhteydenpito heihin vain kasvaa. Samalla vähän pelottaa, että jos lapsi jakaa itsestään vaikka kuvan kaverille niin huonolla tuurilla kuva voi silti päätyä jollekin, joka voi käyttää sitä johonkin ikävään. Siis jos vaikka kaveri ajattelemattomuuttaan jakaa sen eteenpäin. Mitä vanhemmaksi itse tässä tulen niin mahdollinen kiusaaminen pelottaa entistä enemmän. Siinä tuntee vanhempi itsensä avuttomaksi tilanteen edessä. Näistä syistä pidämme tiukasti kiinni ikärajoista mutta helppoa se ei tule olemaan.
Ryhmäpaineeseen liittyen mieleeni tulee seuraavia asioita, joista lapsen on hyvä olla tietoinen:
- Lapsen ei tarvitse tehdä mitään sellaista, joka ei itsestä tunnu hyvältä.
- Lapsen ei tarvitse katsoa ikävää tai ahdistavaa sisältöä, vaikka joku tuttu tällaista katsoisikin tai jakaisi
- Lapsen ei tarvitse jakaa itsestään tietoa nettiin eikä etenkään tuntemattomille ihmisille, vaikka nämä pyytäisivätkin
Tässä on hyvä ja selkeä lista, kiitos. Otan vinkit talteen.
Suuri kiitos kaikille kysymyksistä sekä ajatuksistanne! Toivottavasti vinkit tarjoavat keskustelijoille ja lukijoille hyödyllistä tietoa tai uusia näkökulmia. Kokosin alapuolelle linkkejä materiaaleihin, jotka tukevat eri tavoin perheen digitaalista hyvinvointia sekä turvallisuutta:
Mukavaa alkanutta syksyä!
Kiitos myös minun puolestani. Vaikka tapahtuma on jo päättynyt niin voit kysyä ja kommentoida milloin tahansa lisää, aihe on aina ajankohtainen
