Viikonlopun leffatärpit à la @AaTanja & @EssiJn, olkaa hyvät! Jos liikenee tunti pari leffailuaikaa, niin kannattaa vilkaista, mitä vuokraamo tarjoaa. Sieltä löytyvät myös alla esitellytkin teokset.
Cold War
Leffavalintaani vaikutti vahvasti se, että tämä elokuva on vuokraamon uutukainen ja ollut viime vuonna ehdolla peräti 31 kategoriassa eri elokuvafestivaleilla ja 16:lla palkinnollakin palkittu, mutta myös se, että kävin muutama viikko sitten ensi kertaa matkalla Puolassa. Sen johdosta minuun iski laajempi Puola-kiinnostus ja oireisiin olen hakenut helpotusta tankkaamalla Puolan ja Euroopan lähihistoriaa eri muodoissa. Tämä elokuva toimi itselleni hyvänä oireiden lievittäjänä ja tiedon lisääjänä, sillä elokuvassa kylmän sodan aikainen ajankuvaus on tuotu erinomaisesti esiin juonenkerronnassa.
Sen lisäksi, että tästä musta-valkoisesta puolankielisestä elokuvasta saa hyvän annoksen sodan jälkeisen ajan tajua rautaesiripun halkoessa Eurooppaa, sen musiikillinen anti on sangen vahva. Elokuvan päähenkilöt laulaja-tanssija Zula (Joanna Kulig) sekä pianisti-säveltäjä Wiktor (Tomasz Kot) ovat kansanlauluja ja -tansseja esittävän kuoron jäseniä. Wiktor löytää Zulan kuoroon saatuaan tehtävän kerätä siihen lisää jäseniä, ja pari rakastuu toisiinsa hyvin erilaisista taustoistaan huolimatta. Kuoro kiertää esiintymässä pitkin itäblokin maita, ja neuvostovallan leima ja valta huokuu musiikillisissa valinnoissa ja vaatimuksissa, joita kuoroa kohtaan Moskovasta asti osoitetaan.
Eniten elokuva on historian lehtien havinaltaan ja musiikiltaan kuitenkin intensiivinen ja melankolinen rakkausdraama. Siinä seurataan vuosien ajan parin erilleen joutumista, satunnaisia kohtaamisia Pariisissa, jonne loikattuaan Wiktor on päätynyt soittamaan jazzia klubeille, ja jälleen eronhetkiä. Lopulta Zula ja Wiktor saavat toisensa, mutta elokuvan ei voi sanoa siitäkään huolimatta saavan onnellista loppua.
Isle of dogs
Isle of Dogs on persoonallisesta ja visuaalisesta tyylistään tunnetun Wes Andresonin taidonnäyte. Vuonna 2018 ilmestynyt Isle of Dogs oli ehdolla Parhaan animaatioelokuvan Oscar-kategoriassa
Tulevaisuuden Japanissa Magasakin kaupungissa koirat on julistettu laittomiksi kulovalkean lailla leviävän koiraflunssan vuoksi. Kaikki kaupungin koirat määrätään karanteeniin läheisyydessä sijaitsevalle kaatopaikkasaarelle. Lienee täysin sattumaan, että päätöksen takana seisova Pormestari Kobayashi on enemmän kissaihmisiä, joka uskoo ongelmien katoavan lakaisemalla ne maton alle.
Kobayashin 12-vuotias huollettava Atari ottaa päätöksen raskaasti, sillä hänen paras ystävänsä ja henkivartijansa Spots lähetetään muiden kaupungin koirien tavoin kaatopaikkasaarelle. Päättäväinen nuori Atari ei lannistu tilanteen edessä, vaan suunnittelee pelastusretken rakkaan lemmikkinsä pelastamiseksi. Hän varastaa pienlentokoneen, ja pian koko Megasakin kaupunki seuraa tiiviisti Atarin taivalta karkoitettujen koirien valtakunnassa.
Elokuvassa on sekoiteltu kieliä mielenkiintoisella tavalla. Koirat puhuvat keskenään eglantia, ja japaninkieliset dalogit on toteutettu alkuperäisellä kielellään. Tempussa auttaa simultaanitulkkaaja, sekä Japanissa vaihto-opiskeluvuottaan viettävä amerikkalainen eläinaktivisti. Kuinka Spotsin käy ja saadaanko magasakilaisten koirien oikeudet turvattua?
Suosittelen elokuvan katsomista erityisesti symmetriasta ja visuaalisuudesta inspiroituville, sekä sopivina annoksina koirakuumeista kärsivien oireidenlievitykseen. Elokuva on suunnattu aikuisille, mutta sopii hyvin myös nuorimmille katsojille. Elokuvan voi nauttia joko mukavana ihmisen ja koiran välisestä ystävyydestä kertovana tarinana, tai poliittisesti kantaaottavana moniulotteisena teoksena.
Stop motion -menetelmällä tehty elokuva on hiottu yksityiskohtiiaan myöten, ja yhden kohtauksen kuvaukseen on saattanut kulua useampia viikkoja. Tutustu tarkemmin elokuvan tekoon kulissien takana seuraavan videon kautta:
Lue myös: