Aada Kiuru sai unelmiensa opiskelupaikan, vaikka muut epäilivät.
Sinä aamuna äiti ajoi melkein ojaan.
Äiti oli luvannut heittää Aadan töihin. Molemmat tiesivät, ettei tänään ollut mikään tavallinen päivä. Tänään selviäisi, saisiko Aada pitkään haaveilemansa opiskelupaikan Aalto-yliopiston arkkitehtuurilinjalta. Ratin takana ollutta äitiä ja etupenkillä istunutta Aadaa jännitti.
Kun kello tuli yhdeksän, Aada kirjautui autossa puhelimella Opintopolku-järjestelmään, jonne tieto pääsykoemenestyksestä tulisi.
”Tieto lävähti heti ruudulle. Opintopolussa näkyy iso peukku, jos on hyväksytty. Siitä tajusin saman tien, että olen päässyt sisään. Se oli epätodellinen hetki. Oli ihan uskomaton fiilis tajuta, että olen yksi harvoista valituista.”
Sen jälkeen muistikuvat ovat sumuisia. Kännykkä tippui syliin, ja sekä äiti että tytär alkoivat kiljua riemusta. Äiti ajoi epähuomiossa ihan muualle kuin piti. Itketti ilosta.
”Soitimme heti isälle. Sisko oli myös kotona ja arvasi tietysti, mitä on tapahtunut. Soitimme myös isovanhemmille. Kaikki olivat innoissaan puolestani.”
Instagramiin ja kavereille Aada jakoi ruutukaappauksen Opintopolusta.
Työstä vaatekaupan myyjänä ei sinä päivänä tahtonut tulla mitään.
”Kun menin takahuoneeseen tauolle ja katsoin puhelinta, se oli täynnä onnitteluja – vanhoilta työkavereilta, jopa vanhempien kavereilta. Sellaisetkin tutut, joiden kanssa en yleensä ole yhteydessä onnittelivat ja totesivat, että ala sopii minulle hyvin.”
Opon sanat herättivät
Aada Kiuru tiesi jo yläasteella, että haluaa isona olla arkkitehti ja suunnitella taloja. Teini-iässä koulu ei kuitenkaan hirveästi kiinnostanut. Aada tiesi myös, miten vaikeaa arkkitehtiopintoihin on päästä.
”Yläasteella ei vielä ihan hirveästi mieti tulevaisuutta. En ikinä ollut erityisen huono koulussa, mutta teininä muut asiat vain kiinnostivat enemmän. Keskittyminen oli vaikeaa. Ajattelin, ettei arkkitehdiksi päätyminen ole ikinä mahdollista.”
Aada harrasti joukkuevoimistelua, ja treenejä oli usein. Muu aika kului tiiviisti kavereiden kanssa.
Myös lukion ensimmäisenä vuonna Aada otti koulun rennosti. Herääminen aamuisin oli vaikeaa, ja Aada käytti kaikki sallitut poissaolotunnit. Silti unelma arkkitehtuurista eli.
”Jossain vaiheessa opo katsoi matikan numeroitani ja sanoi, että pitäisikö sinun miettiä tulevaisuuden varalle jotain muuta, sillä arvosanat eivät tulisi riittämään arkkitehtiopintoihin. Mutta ei minua kiinnostanut mikään muu.”
Opon sanat osuivat.
”Tajusin, että lukiota on enää kaksi vuotta jäljellä. Halusin oikeasti mennä kohti omia unelmia. Lupasin itselleni tekeväni kaikkeni unelmien koulupaikan eteen.”
Aada lopetti joukkuevoimistelun ja alkoi panostaa kouluun. Turhat poissaolot jäivät. Takaraivossa oli, että jos haluaa opiskelemaan, pitää tsempata ja alkaa ottaa lukio tosissaan.
”Numerot nousivat heittämällä. Se auttoi, kun sain oman fokuksen suunnattua oikeisiin asioihin.”
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Aada teki arkkitehtiopintojen ennakkotehtävät, pienoismallit ja piirustukset.
”Olen aina ollut hyvä piirtämään. Ajattelin, että kun saisin matikan numeroita nostettua, se voisi riittää sisään.”
Se ei riittänyt, ja Aadalle tuli välivuosi.
”Vaikka en päässyt jatkoon ja se harmitti, ennakkotehtävien kautta tajusin, mistä pääsykokeissa on kyse ja mihin kannattaa laittaa panokset.”
Aada jatkoi töitä ja meni valmennuskurssille, jolla harjoiteltiin erilaisia piirustustekniikoita, pienoismallien tekoa ja oman tyylin löytämistä. Pikkusisko treenasi Aadan kanssa matematiikkaa.
Kun seuraavat pääsykokeet sitten koittivat, Aada koki tehneensä kaikkensa.
Kaikki irti opinnoista
Nyt Aada opiskelee jo neljättä vuotta arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa.
Opiskelu on ollut työlästä, mutta antoisaa. Se on tuntunut juuri niin omalta kuin Aada oli aina ajatellut.
”Arkkitehdin työ on tosi monipuolista. Saan haastaa itseäni paljon ja käyttää luovuuttani.”
Viime jouluna Aada valmistui tekniikan kandidaatiksi arkkitehtuurin koulutusohjelmasta. Arkkitehdin papereihin matkaa on vielä jäljellä ainakin kaksi vuotta. Mikään kiire ei ole. Aada haluaa ottaa opinnoista kaiken irti. Ennen valmistumista myös lähtö ulkomaille vaihto-opiskelijaksi kiinnostaisi.
”Arkkitehtiopinnot ovat niin mun juttu. Vieläkin tulee hetkittäin se fiilis, että hitsi olen onnekas, että pääsin tänne, eikä tarvinnut lähteä toteuttamaan mitään b-suunnitelmia.”
Hetki, jolloin pääsykokeiden tulos selvisi, nousee aina välillä mieleen.
”Se on yksi elämäni parhaista päivistä. On jotenkin hullua, että kun tieto opiskelupaikasta lävähtää silmille, tiedät periaatteessa ainakin seuraavat viisi vuotta, mitä tulet elämässäsi tekemään. On helpotus saada elämälle suunta.”
”Jotkut kaverit hakevat opiskelupaikkaa vieläkin. Yritän sanoa heille, että joku aina valitaan, ja se voit olla sinä. Ikinä ei pidä luovuttaa.”
Teksti: Kaisa Viljanen
Kuva: Aada Kiuru
--
Lue myös: