Näissä kuvioissa on tosi tärkeää ymmärtää perusperiaatteet. Monikanavaäänen "bitstream" on pelkkää pakattua dataa, kunnes pakkaus puretaan ääntä toistavassa laitteessa (esim. vahvistimessa) ja muutetaan nuo bitit äänsignaaliksi. Siten äänenvoimakkuus säädetään AINA vasta ääntä toistavassa laitteessa. Tätä aiemmin signaalitiellä olevissa laitteissa ei ole mitä säätää, koska ei ole ääntä, on vaan pakattua dataa. Siksi "pass thru" on se ainoa oikea tapa toimia siellä kohtaa.
Esimerkiksi Dolby Digital on pakattu, häviöllinen ääniformaatti. Jotta sen datastriimiä voisi säätää, pitäisi pakkaus ensin purkaa, tehdä säätö ja sen jälkeen pakata se (häviöllisesti) uudelleen. Tämä heikentäisi äänenlaatua ja vaatisi myös prosessoritehoa turhaan. Siten en usko, että mikään laitevalmitaja on lähtenyt tälle linjalle, koska se olisi yksinkertaisesti hölmöä ja kaikki vähänkään äänentoistosta ymmärtävät hyppisivät takajaloillaan - kukaan ei ostaisi sellaista laitetta jossa tietoisesti heikennetään äänenlaatua tekemällä turhia välipakkauksia. En usko että aiempi Philipsisikään on tässä toiminut toisin.
Mutta jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, niin tilanne muuttuu toiseksi heti jos jossain kohtaa signaaliketjua on säädetty downmixaus päälle, eli monikanavaääni pudotetaankin stereoksi tämän voi tehdä ohjelmalähteen asetuksista. Tällöin muodostuu pakkaamaton stereoraita, jonka äänenvoimakkuuden säätö on varmaan kaikissa laitteissa mahdollista. Epäilen että myös aiempi Philips on voinut toimia näin. Tässä kohtaa kuitenkin moni hämääntyy. Vahvistinhan leipoo tästä stereoraidasta uudelleen "monikanavaääntä" esim. Dolby Surround, DTS Neural X tai Auro 3D menetelmillä, mutta tällöin kyseessä ei ole enää aito monikanavaääni, vaan keinotekoisesti luotu vastine. Nykyään nuo jopa toimivat niin hyvin, että aloittelijan voi olla mahdotonta edes erottaa aitoa monikanavaääntä tuosta keinotekoisesta. Keinotekoisesti luotu voi soida jopa avaramminkin, mutta siitä puuttu täysin se diskreettisyys mikä aidossa monikanavaäänessä on. Ainoa millä sen erottaa täysin varmasti on vahvistimen tilatiedoista, mutta sielläkin pitää katsoa tarkkaan mitä näytöllä lukee, onko esim. Dolby Surround / Pro Logic vaiko Dolby Digital.. Moni noteeraa vain sanan "Dolby" ja olettaa että nyt on monikanavaäänet. Toinen mikä voi hämätä on aktiivisten kaiuttimien tilanäyttö. Usein se näyttää vahvistimelta ulos lähtevää tilannetta, eikä sisään tulevaa. Tällöin siinä voi olla samanlainen kuvio (kaikki kaiuttimet päällä) riippumatta sisään tulevasta signaalista. Olenkin aika varma että tälläkin hetkellä monta hienoa kotiteatterisysteemiä soi täysin väärin ja heikommin kuin pitäisi, eikä käyttäjä huomaa.. 🙂>
Sinun tapauksessa juurisyy hankaluuksiin on, ettei vahvistimessa ole HDMI-tuloja. Joudut muuttamaan äänen HDMI:stä SPIDF muotoon televisiolla. Se tekee sen sitten omalla tavallaan, eikä toimi lainkaan jos TV ei ole päällä. On kuitenkin olemassa HDMI to SPDIF muunnospurkkeja, itselläni oli tällainen aikoinaan. Samassa purkissa voi olla myös HDMI-jakaja. Tällaisenkin purkin kanssa on kuitenkin oltava tarkkana että se on conffattu pass thru tilaan eikä downmixaukseen.
Paras lopputulos saataisiin kuitenkin päivittämällä vahvistin vähän uudempaan jossa on HDMI-tulot (tällaisia saa jopa muutamalla kympillä käytettyinä FB:n hifikirppiksiltä yms). Tällöin ohjelmalähteet kytketään suoraan vahvistimeen, joka ottaa äänen suoraan HDMI:stä ja prosessoi sen. Samalla myös uudemmat häviöttömät ääniformaatit Dolby TrueHD ja DTS HD Master Audio saadaan toimimaan, samoin kuin objektipohjaisest ja vieläkin monikanavaisemmat Dolby Atmos ja DTS X esimerkiksi jos vaan laite niitä tukee. Näitä ääniformaatteja ei saa SPDIF:in kautta lainkaan. Vahvistimessa on HDMI-lähtö televisiolle tai projektorille ja TV saa äänen sieltä. Vahvistimessa voi olla myös sellainen pass-thru toiminto joka toimii silloin kun vahvistin ei ole päällä eli jos haluaa katsoa jotakin ohjelmalähdettä pelkästään TV:n omilla äänillä.
Ja jos useampi kaukosäädin on ongelmana, niin tähän on olemassa HDMI CEC tekniikka, jota kaikki modernit laitteet tukevat. Tällöin systeemin voi säätää siten, että esimerkiksi vahvistimen äänenvoimakkuutta voi säätää TV:n kaukosäätimellä, jolloin vahvistimen kaukosäätimeen tarvitsee koskea vain kun halutaan vaihtaa toinen ohjelmanlähde. Laitteet pystyvät myös sammuttelemaan ja käynnistelemään toisiaan esim. sen mukaan milloin TV laitetaan päälle ja pois.
Joo, sen verran vähän tuota aitoa 5.1:stä tulee katsottua että voi vaan se ero olla jäänyt huomaamatta. Tosiaan sekä tuon Philipsin, että tässä välissä olleen LG:nkin kanssa pystyin käyttämään tuota yleiskaukosäädin-toimintoa, jolloin tuo Ruvido ohjasi tv:n volumea ja se vaikutti myös optisen lähdön tasoon. Ainakin mitä mä tuota Harman/Kardonia ymmärrän, se ainakin väitti vastaanottavansa Dolby Digitalia. Nyt kun tuota tarkemmin kelailen, niin tämä tilanne syntyi juuri tästä, että tämä Samsung ei tässä moodissa tottele volumea ollenkaan. Tapahtuiko noissa aiemmissa sitten tuo downmiksaus telkkarissa, sitä on myöhäistä enää kokeilla.
Mä kun työssäni Cobranetillä ja Dantella hoidan äänentoistoja, mun järkeen ei mahdu, miten se ei muka digitaalisesti niin helposti onnistu 😁> Mä kun voin noilla ajaa hillittömän määrän kanavia, ja hallita verkon yli kaikkia yhdessä tai erikseen 🙂>
@shamrock@ kirjoitti:
Joo, sen verran vähän tuota aitoa 5.1:stä tulee katsottua että voi vaan se ero olla jäänyt huomaamatta. Tosiaan sekä tuon Philipsin, että tässä välissä olleen LG:nkin kanssa pystyin käyttämään tuota yleiskaukosäädin-toimintoa, jolloin tuo Ruvido ohjasi tv:n volumea ja se vaikutti myös optisen lähdön tasoon. 🙂>
Jos volume vaikuttaa optiseen niin kyllä siellä melkeinpä on täytnyt olla downmix päällä tai sitten katseltava ohjelma on ollut perus strereota vain.
@shamrock@ kirjoitti:
Mä kun työssäni Cobranetillä ja Dantella hoidan äänentoistoja, mun järkeen ei mahdu, miten se ei muka digitaalisesti niin helposti onnistu 😁> Mä kun voin noilla ajaa hillittömän määrän kanavia, ja hallita verkon yli kaikkia yhdessä tai erikseen 🙂>
Nykyajan kotiteatterit on aika kompleksisia ja nimenomaan asetuksia on aivan jumalaton määrä, joka on toki hyväkin asia että laitteisto saadaan viritettyä tilaan kuin tilaan. Esim. oman kotiteatterin pelkät perussäädöt (kuva+ääni) on herkästi useamman illan homma. Taajuusvasteet ja tasot kalibroidaan automatisoidusti ja sen jälkeen vielä oman maun mukaan mm. kanavatasoja, sitten vielä mitataan ja verifioidaan testilevyn kanssa jne. Kuvan kanssa samanlainen savotta. Nykyistä vahvistintakin voi kyllä hallita webbiliittymän kautta, mutta kalibrointien ja perussäätöjen jälkeen mihinkään asetuksiin ei oikeastaan tarvitse enää kajota, koska kaikki on automaattista.
Mutta ei ole elämä helppoa leffateattereissakaan, mulla on kaveri operaattorina sellaisessa ja kertoillut mitä se nykyään on kun kaikki on digitaalista. Leffat ladataan etukäteen serverille josta ne toistetaan, lataaminen voi kestää jumalattoman kauan etenkin ilman kunnon nettiyhteyksiä ja data on salattuna. Sitten leffayhtiö toimittaa (toivottvasti hyvissä ajoin, joskus vasta viimetingassa) salausavaimet, joilla leffat aukeaa vain sen aikaa kun on sovittuja esityksiä. Jos joku kohta ketjussa ei toimi niin sitten leffaa ei näytetä tai sitten boottaillaan laitteistoa että saadaan asiat toimimaa jne. Vielä ennen vanhaan operaattori osasi korjata katkenneen filmin, enää ei ole paljoa muuta tehtävissä kuin lippurahojen palautus jos homma pettää kesken esityksen. Pelkkä sähkökatkokin on jo oma juttunsa.
